Kolumni | Karhunsyöttinä siihen saakka, kunnes hämärtää – ja mikäli ei ammuta

Vuosia sitten se viimein tapahtui. Se, että ystävä suostui paljastamaan sieniapajansa eikä vain epämääräisesti vihjaillut suuntia. Tosin epäilen kyllä vahvasti, että omalla kohdallani syynä mukaanpääsyyn oli pohjimmiltaan karhun kohtaamisen pelko. Minä olen meistä se vanhempi, hitaampi ja kovaäänisempi, joten luultavasti kontio pistelisi minut ensiksi suihinsa ellei sitä ennen olisi kavahtanut kalkattavia naisia sienimetsässä.