Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vaalikoneemme on avattu, löydä oma ehdokkaasi vastaamalla kysymyksiin!

Kolumni Kevätaurinko houkuttelee kävelylenkille – vai houkutteleeko?

Parin viime viikon aikana monessa keskustelussa on saanut kuulla, miten ihanaa on, kun valon määrä on lisääntynyt. Yhtäkkiä töistä lähtiessä huomaa, että on vielä ihan valoisaa! Pitkän ja pimeän talven taittuminen ja kevättä kohti meneminen aiheuttaa joka vuosi yhtä innokkaita tunteita monessa meistä. Jo pelkästään tieto siitä, että kesä ihanine päivineen ja tapahtumineen on jo lähellä saa monen mielen virkeäksi.

Viime viikolla Pieksämäellä vietetty hiihtoloma vietettiin mukavassa säässä. Moni näyttikin käyttävän hyväkseen kauniita ja aurinkoisia päiviä talviliikunnan parissa. Ainakin näin ohikulkijana havaitsin, että hiihtoladuilla ja jääkentillä riitti kävijöitä.

Esimerkiksi Vanhan kirkon alapuolella olevalla hiihtoladulla näkyi aikuisia ja lapsia lähes jokaisena vuorokauden aikana.

Keskuskentän pieni parkkipaikka puolestaan oli tupaten täynnä autoja aina, kun siitä ohi ajoi.

Miksi ajelin vain ohi näistä talviliikuntapaikoista? Koska itse en ole koskaan ollut varsinainen ulkoliikkuja. En tiedä tarkkaan mistä tämä johtuu, mutta lenkkeily tai muut ulkoliikuntamuodot eivät koskaan ole vetäneet minua puoleensa.

Lenkkeily ja pyöräily ovat kuitenkin lajeja, joista jokainen voi hyötyä minkä ikäisenä tahansa. Me kaikki tiedämme, että pitkäkestoinen liikunta, jossa tulee pieni hiki pintaan on hyväksi sekä sielulle että sydämelle.

Edes tämä tieto ei ole ollut riittävä motivaattori saamaan minua lenkkipoluille, vaikka järki niin käskisikin. Eikä tähän auta edes ihana auringonpaiste.

Vaikka tuo kaunis kevätaurinko onkin itselleni pelkästään positiivinen asia, on tässä maailmassa paljon ihmisiä, jotka masentuvat keväällä. Niin kutsuttu kevätmasennus liittyy vuodenaikaan, ja sen taustalla epäillään olevan tiettyjä aivokemiallisia syitä.

Kevätmasennuksesta kärsivät tuntevat usein olonsa väsyneeksi, uupuneeksi, vetämättömäksi ja mieli on alakuloinen. Samanlaisia tuntemuksia on ihmisillä, jotka kokevat syysmasennusta, jolloin valon määrä vähenee.

Tutkimuksissa on havaittu, että voimistuvan valon määrä vaikuttaa erityisesti aivojen serotoniinin ja melatoniinin välittäjäaineisiin ja niiden kautta mielialaa muokkaaviin muihin toimijoihin. Hormonieritys lienee tässäkin yksi suurimmista tekijöistä.

Nettiä selailemalla löytyy paljon vinkkejä siihen, miten kevätmasennusta tai jopa kevätväsymystä voi torjua ja helpottaa. Erilaisilla verkkosivuilla on lueteltu keinoja, joita jokainen meistä voi kokeilla, vaikkei varsinaisesti edes tunnistaisi itsessään kevätmasennuksen oireita.

Parhaimmiksi itsehoitokeinoiksi nimetään liikunta sekä sosiaalinen aktiivisuus. Toki nämä kaksi asiaa voi myös yhdistää vaikkapa lähtemällä ystävien kanssa kävelylenkille.

Lisäksi ohjeeksi annetaan lisätä muutakin sosiaalista tekemistä, kuten elokuvissa käymistä, perheen ja kavereiden kanssa illallisella käymistä ja perheen kanssa ajan viettämistä.

Näistä neuvoista ei liene haittaa kenellekään

Tärkeintä lienee se, että pitää itsensä aktiivisena ja tekee asioita, joista tulee hyvä ja energisempi mieli. Eikä ole pahitteeksi ajatella aktiivisesti koko ajan lähempänä olevaa kesääkään.