Alkaa olla taas se aika, kun puhetta piisaa ja lupauksia riittää, eli eduskuntavaalit lähenevät. Suomen kansan tulisi jälleen valita kaksisataa ihmistä edustamaan kansakuntaa ja päättämään tärkeistä asioista. Ei ole helppoa äänestäjille eikä tuleva neljävuotiskausi myöskään valituiksi tuleville. Tässä maailman myllerryksessä ratkaisujen teko on äärimmäisen haastavaa. Väärät ratkaisut voivat pitkässä juoksussa osoittautua oikeiksi ja päinvastoin.
Vaalikoneita tehdessä olen pannut merkille, miten kulttuuri loistaa poissaolollaan kysymyksissä. Kulttuurin arvoa ei voi kuitenkaan väheksyä kansakunnan hyvinvointiin nähden. Mikään ei ole muuttunut Rooman ja Julius Caesarin ajoista. Kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Kun kansa voi hyvin, valtio voi hyvin.
Omalla kohdallani tulevista vaaleista tulee selkeästi henkilövaalit. Tulen äänestämään ehdokasta puolueesta, jota en koskaan aikaisemmin ole äänestänyt. Tämän kyseisen henkilöt arvot ja maailmankuva vastaavat eniten omia näkemyksiäni. Vanha slogan: vain äänestämällä voit vaikuttaa, pitää edelleen paikkansa. Äänestämättä jättäminen on merkki jonkinasteista passiivisuudesta, ja silloin mielestäni menettää myös päätöksistä valittamisen oikeuden.
Mutta päätöksiä tehdään myös paikallisella tasolla. Pieksämäen kaupunki on varannut vuoden 2023 talousarvioon kaksikymmentätuhatta euroa osallistuvaan budjetointiin. Tarkoituksena on lisätä kaikkien pieksämäkeläisten vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia. Kulttuuri-ihmisenä ehdotin kaupungille kiinteän, katetun kesäteatterikatsomon rakentamista esimerkiksi Iso-pappilan läheisyyteen. Pieksämäen Kesäteatteri jaksoi kolmena kesänä tehdä pappilan yhteyteen mielestäni laadukkaita esityksiä. Paikalla olleita kahta vanhaa penkistömoduulia siirreltiin, korjailtiin, katettiin pressuilla ja niin edespäin. Lisäpenkkejä kanneltiin yleisömäärien ylittäessä katsomopaikat ja silti oltiin kuin sillit purkissa.
Nyt kun eletään jo maaliskuuta, Pieksämäen seudun kesäteatterit valmistelevat esityksiä jo kovaa vauhtia. Listalta puuttuu Pieksämäen Kesäteatteri. Suurena osasyynä on juurikin katsomotilanne. Kyllä lipun maksaneille täytyy tarjota mahdollisuus nähdä esitys kastumatta ja kaiken nähden.
Suomessa on arviolta noin kuusisataa kesäteatteria. Se on valtava määrä asukaslukuun nähden. Se kertoo myös siitä, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät teattereissa käy, käyvät ainakin kerran kesässä katsomassa jonkin kesäteatteriesityksen. Olkoonkin kyse vaikka siitä, ”että pittäähän se käyvvä kahtomassa, miten nuapurin Veikko nuamaansa viäntää”.
Silti kesäteatterit vetävät kesän aikana satojatuhansia katsojia, ja se on paljon. Suurin osa kesäteattereista pyörii harrastajavoimin, eli kyseessä on hyvinkin suuri harrastajamäärä. Eikä tämä vapaaehtoistyö pääty pelkästään lavalla oleviin. Tarvitaan ajojärjestelijöitä, kahvinkeittäjiä, makkaranpaistajia, lipunmyyjiä ja järjestyksen ylläpitäjiä.
Valtava määrä ihmisiä, joille kesäteatterin teko on yhteen hiileen puhaltamista ja mukavaa yhdessä oloa.
Eihän kukaan harrasta sitä mitä ei halua tehdä. Sitä taasen kutsutaan työksi.
Kirjoittaja on pieksämäkeläinen kulttuurialan ammattilainen.