Positiivisella ajattelulla sanotaan olevan voimaannuttava vaikutus ihmisen mieleen ja oloon. Omaan itseensä suhtautuminen positiivisessa hengessä voi kuitenkin olla aika ajoin vaikeaa, kun elämä koettelee ja vaikeudet kasaantuvat. Ihmisillä on usein tapana syyttää itseään liian monista sellaisista asioista, jotka eivät todellisuudessa ole edes heidän käsissään.
Liiallinen huolehtiminen asioista, joille ei oikeasti voi mitään kuormittavat monen mieltä.
Aivot rekisteröivät helposti asioita, jotka ovat pielessä. Tähän vaikuttavat myös kasvatus ja ihmisen tausta. Odotukset, joita asetamme itsellemme ja toisille voivat olla aivan liian korkeita, ja tämä johtaa hyvin usein pettymykseen ja epäonnistumisen tunteeseen.
Monelle meistä olisi tärkeää huomata enemmän asioita, jotka ovat elämässä hyvin. Asioiden sanottaminen ääneen toimii myös. Kun illalla käy nukkumaan voisi miettiä asioita, jotka ovat menneet hyvin sinä päivänä tai asioita, jotka ovat tuottaneet iloa. Aivan liian usein illan hämärässä mieli kääntyy kuitenkin pohtimaan asioita, jotka painavat, vaivaavat ja kaikkea sitä kiirettä, joka seuraavana päivänä on edessä. Ei ihme, että tällaisessa ajatusmyrskyssä ne pienet hyvät asiat elämässä jäävät helposti taka-alalle.
Nykypäivänä negatiivisten ajatusten sivuuttaminen tuntuu kuitenkin entistä vaikeammalta. Maailmantilanne yleensäkin painaa mieltä matalaksi, koska kukaan ei voi todellisuudessa tietää, mitä huominen tuo tullessaan.
Myös lapset ja nuoret painivat näiden asioiden kanssa. Meille vanhemmille nuorten pahoinvointi kasaa yhä enemmän paineita ja vastuuta, mikä osaltaan kuormittaa monen aikuisen mieltä. Huoli omasta nuoresta on äärettömän suuri taakka kannettavaksi kenelle tahansa vanhemmalle.
Tutkimusten mukaan ihmisen persoonallisuuden kehittyminen tapahtuu hitaasti vuosien aikana. Vasta noin 25-vuotiaalla aivojen kehitys tukee paremmin tunteiden hallintaa ja ongelmanratkaisua.
Vanhempien olisi hyvä muistaa tämä. Ei meidän vastuu nuorista pääty silloin, kun kalenterissa seisoo nuoren 18-vuotissyntymäpäivä.
Vanhempien vastuu kasvatuksesta ja lasten sekä nuorten hyvinvoinnista saattaa yleisen käsityksen mukaan jatkua täysi-ikäisyyteen saakka, mutta todellisuudessa työ jatkuu vieläkin pidempään. Siihen asti, kun nuori on 18 vuotta on meidän tehtävämme ohjata ja kasvattaa lasta ja nuorta kohti itsenäistä elämää, mutta täysi-ikäisyyden jälkeen tehtävämme on omalla toiminnallamme, ohjeillamme ja johdatuksellamme pyrkiä vaikuttamaan kasvavan ihmisalun ajatuksiin terveellä ja rakentavalla tavalla.
Maailman mielenterveyspäivänä muistutettiin kysymisen ja kuuntelemisen tärkeydestä. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi etenkin silloin, jos jokin painaa mieltä. Kiireisessä yhteiskunnassa meillä pitäisi olla enemmän aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja ennen kaikkea kuulemaan toisiamme. Kuunteleminen voi olla helppoa, mutta kuuleminen, eli asian sisäistäminen ei välttämättä ole monelle niin yksinkertainen asia.
Tähän tulisikin keskittyä entistä enemmän.
Kyllä se siitä. Yritähän nyt. Nämä eivät ole lauseita, jotka auttavat ihmistä, joka painii jonkinlaisen raskaan asian kanssa. Vähättely on yksi vaarallisimmista asioista, mitä voi sanoa ihmiselle, joka avautuu mieltä kuormittavasta asiasta.