Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni Apua, Aarne Haapakoskihan olikin natsi!

Poliittiset totuudet muuttuvat ajassa, ja tänä päivänä normaalina pidetty toiminta voi olla huomenna pöyristys. Näin on käynyt monelle ideologialle mutta myös ihan arkiselle seksismille, joka ennen sai rehottaa rauhassa ja naurattaa kahvipöydissä. Mutta nykyisin on toista, kun minun kaltaiset intersektionaaliset feministit näkevät naisvihaa, rasismia ja syrjintää lähes kaikkialla.

Usein feministien sanotaan pahoittaneensa mielensä ja loukkaantuneensa taas jostain. Kriittinen tarkastelu ei kuitenkaan ole tunnetta vaan tarkastelukehys, joka peilin tavoin auttaa hahmottamaan esimerkiksi sanojen tai tarinoiden rakentamaa maailmankuvaa.

Jos tämä on epäselvää, voi pysähtyä pohtimaan hetkeksi lapsista käytettäviä sanoja. Kun sanotaan vaikkapa naapurin kakarat, äidin kullannuput tai tulevaisuuden toivot, herätetään keskinäisesti hyvin erilaisia mielikuvia.

Siksi minäkin pysähdyin taannoin yhden sanaparin kohdalle ja se oli ”oikeistohenkinen lehti”. Oikeistohenkinen? Eihän se tarkoita mitään. Yleensä porvariston ei tarvitse hävetä ideologiaansa hähmäisten käsitteiden taakse, mutta nyt tuollainen epämääräinen ilmaus iski silmiini ja se tapahtui Aarne Haapakosken kohdalla.

Aarne Haapakoski on kulttuurin suurmies, jonka nimeen ei voi olla törmäämättä Pieksämäellä. Haapakosken mittava kirjallinen tuotanto on ollut esillä moneen otteeseen – ja syystäkin, onhan Haapakoski (s. 1904, k. 1961) tuottoisin pieksämäkeläinen kirjailija koskaan.

Haapakoski on tullut tunnetuksi erityisesti Outsiderin nimellä kirjoittamistaan seikkailusarjoistaan Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ja Pekka Lipposen seikkailuja, jotka ovat ilmestyneet painettuina ja niistä on tehty myös radiokuunnelmia.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuitenkin Haapakosken yhteiskunnallinen toiminta ja poliittinen ideologia. Usein kyllä kerrotaan Haapakosken olleen myös toimittaja ja tietokirjailija, mutta harvemmin esitellään lehtiä, joita hän avusti.

Yksi niistä lehdistä oli ”oikeistohenkinen” Vapaa Suomi, jonka googlasin epämääräisen oikeistohenkisyyden vuoksi. Niinpä minä vasta kuluneena kesänä ymmärsin itse, että Haapakoski oli pesunkestävä kansallissosialisti eli natsi. Vapaa Suomi näet oli Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön äänenkannattaja, ja sen kannatusyhdistys lakkautettiin syyskuussa 1944 rauhansopimuksen nojalla.

Ja ennen kuin kukaan nyt ajattelee feministin taas suuttuneen jostain turhasta, kannattaa googlata Vapaa Suomi. Internetistä löytyy kuvia lehden kannesta, ja siinä komeilee ihan rehdit hakaristit.

Kyllähän Haapakosken poliittiset intohimot ovat varmasti niille tuttuja, joita miehen henkilöhistoria on kiinnostanut – tai paikkakuntamme historia. Tietoa on kyllä ollut tarjolla. Asko Hankilanoja luennoi viime keväänä Pieksämäen äärioikeiston historiasta ja käsitteli tuolloin myös Haapakosken toimintaa.

Miten tällaiseen pitäisi suhtautua? Kirjallinen ylpeytemme onkin natsi!

Itse suosittelisin rehellisyyttä. Kun Haapakoskea ja hänen kirjallista historiaa käsitellään, voisi oikeistohenkisten lehtien sijaan puhua ihan ääneen kansallissosialismista.

Olen nimittäin usein törmännyt samaan kysymykseen tehdessäni juttuja Haapakosken kirjallisesta tuotannosta: Miksi hänen kirjallista tuotantoaan ei arvostettu? Miksi tasokkaat romaanit eivät nousseet Mika Waltarin rinnalle vaan ne sivuutettiin? Ehkä sitä selittää ideologia, jota kulttuuripiirit eivät antaneet Aarne Haapakoskelle anteeksi?

Nyt olisi hienoa saada aikamatka vuoteen 2014 tai edes nähdä tallenne Saku Heinosen käsikirjoittamasta Outsider-näytelmästä. Kiinnostaisi tietää, käsiteltiinkö siinä Haapakosken kytköksiä kansallissosialismiin vai asettuiko sekin samaan vaikenemisen kaanoniin, jota käsite ”oikeistohenkinen” edustaa.