Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Undulaatit tapaavat miestenvessoissa turpiinsa saada

Suomella on pitkät perinteet harmaasta massasta tavalla tai toisella poikkeavien ihmisten vainoamisessa. Noitalinna Huraa! tiesi mistä lauloi, kun muotoili Pikkuveli-kappaleeseensa rivit "Tiedän kyllä että undulaatit tapaavat miestenvessoissa turpiinsa saada."

Tämä suomalaisen kansanluonteen piirre palasi mieleen, kun luin Savonlinnan taidelukiolaisten kokemasta häirinnästä. Osa on joutunut nimittelyn, uhkailun ja kivillä heittelyn kohteiksi. Autollakin heitä on jahdattu, kuulemma yritetty jopa ajaa päälle.

Syyksi riittää, että näyttää erilaiselta. Ja tällaista erilaisuuttahan taidealalta löytyy.

Vielä hurjempi on Kankaanpään terrorismiepäily, joka nousi uutisotsikoihin joitain vuosia sitten.

Poliisi sai vihiä, että jotain hirveää on tekeillä ja takavarikoi äärioikeistolaisten nuorten miesten joukkiolta aseita, dynamiittia sekä räjähteiden valmistamiseen käytettävää ammoniumnitraattia.

Poliisi ei ole vahvistanut suunnitellun terrori-iskun kohdetta, mutta epäillyillä on ollut pitkäkestoista kränää Kankaanpään taidekoulun opiskelijoiden kanssa. Tässä voi jokainen käyttää mielikuvitustaan ja miettiä, onko Kankaanpään kokoisessa kaupungissa toista oppilaitosta tai yhteisöä, joka voisi yhtä tehokkaasti herättää äärioikeistolaisen raivon.

Opiskelin itse Kankaanpään taidekoulussa 1990-luvun loppupuolella ja opiskelijat olivat paikallisten nuorten miesten hampaissa jo tuolloin.

Meitä solvattiin ja uhkailtiin, aina silloin tällöin joku sai turpiinsa yöelämässä liikkuessaan. Kävin usein iltahämärissä lenkillä kaupungin ulkopuolella ja parikin kertaa sain seuraa karvanoppa-autosta, joka ajoi hiljaa perässäni.

Kerran olin baarissa tilanteessa, jossa joukkotappelu oli millin päässä. Tai ehkä pikemminkin joukkopahoinpitely, tuskinpa meistä olisi ollut vastusta.

Järjestyksenvalvoja oli täysin avuton, mutta jollain kumman syyllä tilanne laukesi siihen että paikalliset lähtivät pois valtavalla ryminällä ja kiroilulla.

Kerran pidimme koulussa naamiaisia ja pukeuduin naiseksi. Vaihdoin kotiin lähtiessä tavalliset vaatteet päälle, mutta meikkejä en alkanut koulun vessassa pesemään. Luikin kämpille ihmisiä vältellen ja kaikki menikin hyvin.

Toinenkin miesopiskelija oli pukeutunut naiseksi. Hänkään ei jaksanut pestä meikkejä pois, mutta päätti vielä kotimatkalla käväistä paikallisessa baarissa. Turpiin tuli. Joitain vuosia myöhemmin eräs opettaja pahoinpideltiin grillillä niin pahasti, että kasvoista murtui luita.

Mieleen nousee kaksi kysymystä. 1. Mistä tällainen erilaisuuden pelko kumpuaa ja millainen luonteen ja kasvatuksen kombinaatio tarvitaan, että tähän kuviteltuun uhkaan vastataan väkivallalla?

2. Kannattaako taidealan kouluja sijoittaa ollenkaan maakuntien pikkukaupunkeihin, jos paikallisen väestön henkiset resurssit eivät siihen riitä?

Mikäli parin sateenkaarinuoren tai meikkaavan miehen näkeminen ylittää paikallisten junttien sietokyvyn, niin eikö näiden koulujen paikka olisi siellä, missä erilaisuutta ollaan jo opittu paremmin sietämään, eli suurissa yliopistokaupungeissa?

Maakunnissa yritetään panna hanttiin Helsinki-keskeisyydelle ja taistellaan kynsin ja hampain oppilaitoksista, mutta tällaiset tapaukset panevat ajattelemaan, että peli on jo menetetty.