Kolumni | Matkakärpäsen puraisu johtaa yhä useammin Pieksäjärvelle

Tuli käytyä Tampereella vaimon kera. Matkamme tarkoitus oli nähdä Tampereen Komediateatterin Koskinen ja

pahanpuhujat -näytelmä. Näytelmä oli erinomainen ja sitä voin suositella kaikille manseen menijöille. Kävimme myös Poliisi- ja vakoilumuseoissa, jotka molemmat olivat enemmän kuin mielenkiintoisia kohteita.

Koska edestakainen matka Tampereelle oli sen verran pitkä, yövyimme hotellissa, söimme sekä otimme muutaman drinkin ravintolassa. Kun ynnää reissumme kulut, voi vain todeta, ettei kotimaan matkailu hirveästi innosta, vaikka esimerkiksi Tampereellakin nähtävää riittäisi.

Viisisataa euroa päivän puolentoista päivän reissusta, josta kuusi tuntia meni autossa istumiseen, tuntuu suhteellisen suurelta menoerältä. Kun ottaa vertailukohteeksi esimerkiksi viikon reissun Turkkiin, voi vain päivitellä suomen hintatasoa. Matkanjärjestäjiltä tulee tarjouksia, jotka kertovat, että viikko Turkissa täysihoidolla maksaisi kolmesataa euroa per lärvi lentoineen. Tosin nykyihmisen täytyisi välttää lentämistä ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta koska ihminen on itsekeskeinen oman edun tavoittelija (itseni mukaan lukien) monikaan ei valitettavasti näin tee. Mutta jos esimerkiksi Lappiin pääsisi kolmella sadalla eurolla viikoksi hotelliin chillaamaan ja nauttimaan poroa eri muodoissa, Pohjois-Suomi olisi kesät talvet ruuhkasuomea.

Matkakärpäsen purema on raju. Kun ei ole koronan vuoksi päässyt pariin vuoteen reissaamaan alkavat kotinurkat tuntua ahdistavilta. Hetkellisen helpotuksen matkakuumeeseen saa kesäisin Pieksäjärvellä kalastellessa.

Järvellä oleminen on minulle aivan oma maailma ja siellä sielu lepää sai kalaa tai ei. Matkailun ja kalastuksen ero on vain siinä, että kalastusta en minä voi harrastaa lähimmäiseni kanssa. Tuon yhteisen sängyn jakajan kanssa olen tehnyt yhden kalareissun. Voin tässä kertoa muutaman hänen heittämistään kommenteista.

”Onpas tuossa veneessä paljon antenneja”. Ne antennit olivat telineissä olevia vapoja.

”Omituinen lokki. Se ei liiku yhtään”. Se lokki oli katiskan polo.

”Olen kuullut, että kalaa saa parhaiten ennen sadetta, sateen aikana, tai sen jälkeen”. Mitäpä tuohon voi enää lisätä.

”Hyi! Mikä tuo on?”. Se hyi oli kuha.

Olen tehnyt myös kalareissuja, missä mukana on ollut joku uusioperheemme mukuloista. Suu käy koko ajan, ja sitten jos nätisti pyytää olemaan hiljaa, on kalastus äärimmäisen tylsää. Varsinkaan kun en harrasta heittelyä vaan vetouistelua. Jos kala ei nappaa ensimmäisen viiden minuutin aikana, alkaa penkillä pyöriminen ja kellon sekä puhelimen kanssa räplääminen. Onneksi on sentään muutama kaveri, jotka eivät veneessä turhia mölise.

Kun ensi talvesta on tulossa arvioiden mukaan haastavan kallis hinnannousuineen, ehkä olisi parempi haudata matkustushaaveet ja keskittyä miettimään mistä säästää tulematta pihiksi leimatuksi. Vaan mistäpä sitä säästää, kun on aina elänyt kädestä suuhun.

Ehkä pitää vaan muistaa mummini viisaat sanat: Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan osta sitä mitä ilman et tule toimeen.

Kirjoittaja on pieksämäkeläinen kulttuurialan ammattilainen.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut