Toiveita ja odotuksia vähemmän, kovaa faktaa enemmän

Kun Ukrainan sotaa koskevaa uutisointia katselee näin jälkikäteen, huomaa erityisen selvästi, kuinka paljon sekaan on valunut odotuksia, toiveita ja unelmia.Kun Vladimir Putin määriteltiin hyökkäyssodan alkuvaiheessa sotarikolliseksi, ollaan häntä oltu sen jälkeen moneen kertaan taluttamassa kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen.Mainitsematta on vaan jäänyt, kuka ydinasemahdin johtajan käy sinne hakemassa. Venäjä ei ainakaan sitä itse tee, oman kansallisen historian käsitteleminen ja tosiasioiden tunnustaminen ei ole ollut siellä päin tapana.Myös Putinin mahdollisesta sairaudesta on tehty monenlaista uutista. Milloin hän on näyttänyt pöhöttyneeltä, milloin on kasvoissa ollut outoja mustelmia, milloin on pitänyt kummallisella kouristavalla otteella pöytänsä reunasta kiinni.Putinin elinajan lyhyydestäkin on esitetty toiveikkaita arvailuja, aivan kuin Venäjä palaisi järkiinsä heti kun Putinista henki pakenee. Ei palaa, sota ei yhtä miestä kaipaa Kremlissäkään.

Pakotteiden piti lyödä Venäjä kyykkyyn vielä helmikuun puolella. Talouden piti romahtaa ja ihmisten piti lähteä kadulle saman tien. Eipä ole näin käynyt, pakotteet vaikuttavat hitaammin kuin usein toivotaan. Venäläisten elämä on kyllä kurjistunut, mutta se ei ole heille uutta. Valtio on kusettanut venäläisiä aina, heille on kehittynyt tässä asiassa merkittävä määrä resilienssiä.Osa ihmisistä on kyllä lähtenyt kaduille osoittamaan mieltään, mutta vain se rohkein osa. Moni suu pysyy kiinni, jos hintana saattaa olla viidentoista vuoden vankeustuomio.Sitä paitsi niin kauan kun joku ostaa Venäjältä halpaa öljyä, kertyy sotakassaan rahaa. Sen verran sinisilmäisiä ovat eurooppalaisetkin poliitikot olleet, että energiariippuvuuden ketjuja ei ihan kädenkäänteessä katkaista.

Yleinen kaava sotauutisoinnissa on, että venäläiset epäonnistuvat kaikessa kun taas ukrainalaiset puolestaan onnistuvat kaikessa. Näin se on monessa kohtaa mennytkin, mutta paljon vähemmän on tuotu esiin sitä tosiasiaa, että suurvallalla on myös varaa sössiä.Jollei strategisiin kohteisiin iskeminen onnistu, niin pommitetaan siviilikohteita ja tuhotaan infrastruktuuria. Se onnistuu neuvostoaikaisellakin kalustolla ja sitä kyllä varastojen perukoista löytyy, on sitä jenkkien varalta niin kauan haalittu. Ammutaan niin kauan, ettei jää kiveä kiven päälle, vanhainkodit ja sairaalat siinä sivussa.Omiakin sotilaita menee hurjaan tahtiin, mutta Venäjällä ajatellaan tuossa asiassa vähän eri tavalla kuin täällä pehmentyneessä lännessä. Vanhojen rajojen palauttaminen on pyhä tehtävä ja siinä kaatuu sen verran sotilaita kun kaatuu. Propagandamylly totuttaa aivoja tähän ajatukseen.

Toiveiden värittämien uutisten tilalle toivoisin faktoja. Sekä rujoa todellisuutta ja uutiskuvaa: tapahtumien järkyttävyyden ja mielipuolisuuden on kirkastuttava mielissämme ja myös pysyttävä siellä. Ruoan ja polttoaineen hinnannousu ei ole mitään siihen verrattuna, mitä tapahtuu tällä hetkellä tuhannen kilometrin päässä Helsingistä.Sotaväsymykselle ei ole sijaa edes meille sivusta seuraajille. Mitä tapahtuu nyt Ukrainassa, tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin myös muualla, jollei voima kohtaa riittävän lujaa vastavoimaa.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut