Uikoon kotimainen järvikala entistä useammin suomalaisiin keittiöihin

Yksi Ukrainan sodan monista seurannaisvaikutuksista on ruoan hinnan nousu ja jopa tuotevalikoiman supistuminen joiltain osin.

Suomesta ei ruoka sentään lopu, mutta hinnannousu pistää miettimään, voisiko oman talouden ruokahuollolle tehdä itse jotain.

Itse teimme sen päätöksen kalafileiden hintoja katseltuamme, että paikallinen järvikala saa uida meidän keittiöömme entistä useammin. Nuorempana itse pyydettyä kalaa tuli syötyä useinkin, mutta viime vuosina sen syönti on harventunut ja keskittynyt lähinnä kuhaan ja isoon ahveneen.

Näitä on pyydetty virveli- ja onkipelillä vaihtelevalla menestyksellä ja innolla, joten välillä on ollut pitkiäkin kalattomia kausia. Iso ahven ei ole helppo pyydettävä ja kuhakin osaa välillä sulkea suunsa.

Mutta nyt täytyy laittaa toinen ääni kelloon. Lähivedet kuhisevat tuoretta ja korkeatasoista ravintoainetta, sitä on alettava hyödyntää.

Ostin jokunen viikko takaperin elämäni ensimmäisen katiskan, Weken peräti. Katiska on helppokäyttöinen pyydys, sillä saa kokemattomampikin pyytäjä sentään jotain, tai näin ainakin väitetään.

Pieksäjärveen en ole Wekeä tohtinut viedä, koska siellä on asiallisten kulkijoiden joukossa myös vähemmän asiallisia. Weke maksaa toistasataa euroa, joten on olemassa riski, että se lähtee jonkun tällaisen mukaan.

Mutta jätetään Pieksäjärvi viehekalastukselle ja käytetään katiskaa mökillä. Pääasiallisena saaliskalana on ahven, jonka kudun aikaisesta pyyntisyvyydestä tuntuu olevan kahdenlaisia mielipiteitä. Jotkut sanovat, että kudun alussa on pyydettävä aivan matalasta ja siirrettävä katiskaa syvemmälle kesän edetessä. Toiset taas aloittavat vähintään parin metrin vedestä ja siirtyvät vielä siitä syvemmäs.

Tämä asia tuskin selviää muuten kuin itse kokeilemalla. Mökkirannan turo on reilussa kahdessa metrissä, joten siirrellään katiskaa sen ja rannan välillä. Vielä kun laittaa nielun lähelle havuja, perkele, niin eiköhän siihen jokunen raitapaita ui.

Nuorena tuli syötyä paljon paistettua haukea. Helppo ja maistuva kastike sen oheen syntyi punasipulista ja kermasta. Sipuli pannulle kalan kylkeen ja kun se oli kunnolla kuullotettu, kaadettiin sekaan kermaa. Ja kun kerma alkoi saada väriä, oli ruoka valmis. Vähän vielä sitruunamehua päälle ja uusia perunoita, niin kylläpä maistui.

Haukea morkataan aivan suotta, sillä se on hyvä ruokakala. Ruotoja siinä on toki enemmän kuin kuhassa tai kirjolohessa, mutta hauenkin voi fileoida täysin ruodottomaksi. Youtube neuvoo, kuinka se tapahtuu.

Järvikalan monipuolinen hyödyntäminen maksimoituu lihamyllyn avulla. Mylly nielee hauet, ahvenet, säyneet, särjet, lahnat ja vaikka mitkä, eikä ruodoista ole pelkoa kun laskee kalan myllyn läpi kahdesti. Kolmas kerta on jo liikaa, se rikkoo rakennetta liikaa ja tekee kalamassasta jopa hieman liimamaista.

Myllyn läpi ajetun kalan voi sitten maustaa niin kuin parhaaksi näkee, netti on tässäkin asiassa ohjeita täynnä. Tuloksena on aivan uskomattoman maukasta kotimaista kalaa, joka on kaiken lisäksi täysin ruodotonta.

Vladimir Putin yhdisti lännen, vei Suomen Natoon ja nostaa siinä sivussa kotimaisen ruoan arvostusta. Mikäpä siinä, tehdään niin kuin Siperia opettaa.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut