Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sammakko hyppäsi kattilasta kun vesi kävi liian kuumaksi

Nato-jäsenyyttä kannatti vielä kahdeksan kuukautta sitten neljäsosa suomalaisista, nyt kolme neljäsosaa.

Torstaina Suomi nousi otsikoihin kautta maailman, kun myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertoivat myönteiset Nato-kantansa. Heidän viestinsä on, että Suomen on haettava Natoon ensi tilassa. Jopa demareiden Erkki Tuomioja ja selkeä enemmistö Vasemmistoliiton kannattajista ovat Nato-jäsenyyden kannalla. Niin se maailma muuttuu ja me siinä mukana.

Ehdin jo ajatella, että Suomelle käy kuin sille kuuluisalle sammakolle kattilassa: kun lämpöä lisätään sopivan hitaasti, sammakko ei älyä hypätä pois ennen kuin kiehuu elävältä.

Vladimir Putin soti Tšetšeniassa, Georgiassa ja Syyriassa, valtasi Krimin, ampui alas malesialaisen matkustajakoneen ja tappoi poliittisia vastustajiaan niin talossa kuin puutarhassa, mutta Suomessa haluttiin kellua puolueettomuuden kattilassa. Liturgia oli vanha tuttu: vielä ei ole syytä liittyä Natoon, mutta liitytään sitten jos turvallisuustilanne oleellisesti muuttuu...

Jos naapuri olisi malttanut mielensä vielä jonkin aikaa ja nostanut lämpöä hissukseen, olisi tilanne varmasti mennyt niin kuumaksi, ettei liittymistä olisi enää uskaltanut ajatella. Mutta ennen niin kärsivälliseen Putiniin iski ahneuden tauti ja hän lähti yrittämään kerralla oikein isoa kalaa.

Jos Ukraina olisi nostanut kädet pystyyn, olisi Suomen Nato-polku saattanut olla ummessa. Olisimme jääneet odottelemaan pelokkaina, koska on meidän vuoromme saada karhun käpälästä ja mihin kaikkeen on alistuttava, että siltä välttyisi.

Entinen tiedustelueversti ja nykyinen yliopisto-opettaja, Venäjän tuntija Martti J. Kari on sataprosenttisen varma siitä, että ilman Nato-jäsenyyttä Venäjä hyökkäisi Suomeen seuraavan 50 vuoden sisällä. Siinäpä sitä olisi selittelemistä jälkipolville, miksei astuttu Nato-ovesta, kun paha kuu oli jo nousemassa ja ovi apposen ammollaan.

Mutta Putinin tavoittelemalla isolla kalalla olikin hampaat ja lämpötila kattilassa pomppasi hetkessä sellaisiin lukemiin, että Suomi-sammakko heräsi unestaan ja päätti hypätä. Kukaties viimeisenä mahdollisena hetkenä.

Mitä sitten muuttuu, kun Suomi nyt liittyy Natoon?

Ei monikaan asia, sillä Suomi on osallistunut viimeisen 20 vuoden aikana lähes kaikkiin Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin. Sotakalustoa on jo pidemmän aikaa soviteltu yhteen Nato-vehkeiden kanssa, mikä onkin ollut kauaskantoisen viisasta.

Voidaan sanoa, että Suomi on ollut Naton kanssa niin tiiviissä yhteistyössä, kuin se on jäsenyyden ulkopuolella mahdollista. Oikeastaan ainoa asia mikä on puuttunut, on Naton kollektiivinen puolustus.

Oma armeija ei katoa mihinkään, sillä vahva ja kehittyvä oma puolustus on kaiken perusta. Eikä Suomen tarvitse edes nostaa puolustusbudjettiaan, sillä viimeisimpien aseinvestointien myötä Suomen puolustusbudjetti täyttää useiksi vuosiksi Naton jäsenmailleen antaman suosituksen, mikä on kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nato ei edellytä, että jäsenmaat ottavat joukkoja tai tukikohtia alueelleen. Eikä se ole edes edellytys turvatakuiden tehokkaalle toteutumiselle.

Suomen rinnalla myös Ruotsi näyttää suuntaavan Natoon päin. Sammakolle tuli kuuma sielläkin, kun padan alle lyötiin kunnon roihut.