Hieman yli kuukausi sitten monessa muussakin huushollissa oltiin lasten vakavien kysymysten äärellä. Kun sota Ukrainassa syttyi, ei tämä jäänyt lapsiltakaan huomaamatta. Keskusteluissa vilisivät sanat tykkituli, hätä, pommit, kuolema ja sota. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostatti ruokapöytäkeskusteluihin aivan uudenlaisia teemoja myös meillä kotona.
Perheen nuorimmainen halusi tietää, tuleeko Suomeenkin sota. Kysymys, johon en ollut osannut varautua. Enkä ollut ehtinyt miettiä vastaustakaan. Vastatakko pojalle, että ei tietenkään, vaikka itsekään ei tiedä täyttä totuutta. Vai kertoako tuo omassakin mielessä pyörivä fakta, vaikka se voisikin aiheuttaa samanlaista epävarmuutta lapsessa.
Tuossa hetkessä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.
Sodasta ja sen vaikutuksista on tämän jälkeen keskusteltu meillä lähes joka päivä. Lapset ovat halunneet tietää yhtä sun toista sodasta, hyökkäyksestä, puolustuksesta ja siitä, mihin kymmenet tuhannet ihmiset menevät kodeistaan. Onneksi ainakaan toistaiseksi kukaan lapsista ei ole kertonut törmänneensä raakoihin videoihin sota-alueelta, mutta siihen täytyy osata varautua.
Pelastakaa Lapset ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto painottavat, että kun lapsille joutuu puhumaan sodasta ja sen vaikutuksista, olisi tärkeää pysyä itse rauhallisena. Vastausten tulisi olla sopivia lasten ikätasoon. Aivan pienille lapsille ei ole tarpeellista selostaa yksityiskohtia tai asioita tarkasti. Kysymyksiin on kuitenkin aina vastattava. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, tulisi vanhempien pyrkiä suojelemaan häntä katastrofiuutisoinnilta.
Isompien lasten kohdalla tämä on vaikeaa ja lähes mahdotonta, sillä nykypäivänä uutisten äärelle pääsy on vähän liiankin helppoa.
Moni lapsi voi oikeasti säikähtää ja ahdistua näkemistään videoista tai uutislähetyksistä.
Joissain tapauksissa somen ja median käyttöä on hyvä rajoittaa.
Moni lapsi voi oikeasti säikähtää ja ahdistua näkemistään videoista tai uutislähetyksistä. Tämä on hyvä muistaa ainakin siinä tapauksessa, mikäli itse on tottunut huudattamaan älylaitetta tai televisiota uutislähetysten aikana.
Lapset reagoivat sota-uutisointiin myös hyvin eri tavoin.
Toinen saattaa olla pahoillaan, muttei sen suuremmin järkyttynyt. Joku muu taas voi reagoida hyvinkin voimakkaasti näkemäänsä ja kuulemaansa.
Kuten kaikessa kriisiuutisointiin liittyvässä myös meneillään olevassa tilanteessa on tärkeintä kuulostella oman lapsen tuntemuksia ja ajatuksia. Jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija.
Jos lapsi on selvästi ahdistunut tai hädissään, tulee lasta välittömästi lohduttaa ja kertoa, että hän on turvassa. On myös hyvä muistaa, että pienikin lapsi aistii vanhemman järkytyksen ja surun huolimatta siitä, mitä vanhempi ääneen sanoo.
Yksi MLL:n antamista erittäin tärkeistä ohjeista on se, että lapsille tulee korostaa, että vastuu sodan aloittamisesta on aina valtion johdolla ei kansalla. Ketään ei saa syrjiä tai kiusata taustan takia, eivätkä lapset ja heidän vanhempansa täällä Suomessa ole millään tavalla vastuussa sodan syttymisestä.
Lapselta voi tarvittaessa myös kysyä, onko hän havainnut venäläistaustaisiin kohdistuvaa kiusaamista tai syrjintää.
Lapseen ei tule missään tilanteessa siirtää omia kielteisiä asenteita tai tunteita. Tämä ohje pätee myös muihin asioihin sodan ulkopuolella.