Halutaan palvelukseen tiikerillä ratsastaja

Kolumni

Niin ne ajat muuttuvat. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 ennustettiin, että liberaalidemokratia on voittanut. Ajateltiin, että demokratia on luonnollisen kehityksen lopputulos johon päädytään siinä vaiheessa, kun kunkin valtion olot ovat tarpeeksi vakaat. Höpö höpö ja huomenna lisää. Tietokirjailija Leif Sundström sanoi Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa 11.1.2022, että autoritaarisuus on vahvalla kasvu-uralla ja maailmassa on enää 21 vahvaa demokratiaa. Taantuvia maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Unkari, Puola ja Slovenia.

Kun tämä viehtymys autoritäärisiin järjestelmiin ja diktaattoreihin on kerran nousussa, niin käydään läpi muutamia niiden hyviä puolia. Diktatuureissa on helppo järjestää suuria tapahtumia, kuten vaikka olympialaisia. Ei ole vaaraa, että liito-orava estää loistokkaiden stadionien rakentamisen, kun ihmisetkin voidaan ajaa mierontielle uusien hankkeiden tieltä. Rakennustöihin löytyy rahaa, sillä olympialaiset ja muut isot karkelot ovat diktatuureille loistava tapa nostaa imagoaan. Ja niin kauan kun maksavaa yleisöä riittää, demokratiat ovat täysillä mukana.

Sama pätee energiaan. Ilmastohysteria ei saa diktatuureissa jalansijaa, siitä pitää huolen joko vankilaan tai hautaan joutumisen pelko. Diktatuureissa voidaan tuottaa energiaa juuri niillä menetelmillä kuin tahdotaan ja tätä energiaa voidaan sitten myydä halvalla tuulipuistojensa kanssa kipuileviin maihin. Kun riippuvuus halvasta energiasta on saatu aikaan, se on loistava poliittinen lyömäase diktatuurille. Älkää puhuko rumia, ettei kaasuputkeen tule vika.

Sähköautoilun suosio nousee. Akkuja tarvitaan valtavat määrät ja diktatuureissa näihin tarvittavien mineraalien louhinta on helpointa järjestää. Kaivoksissa on sitten iloista työvoimaa vauvasta vaariin. Työssä on kaksi vaihtoehtoa: joko kaivaa tai itkeä ja kaivaa. Ympäristöongelmat ovat sitä luokkaa, että Talvivaara näyttää näiden kaivosten rinnalla kansallispuistolta. Mutta akkuja saadaan ja sen on pääasia. Diktatuurit ovat hyviä myös jätteiden loppusijoituspaikkoina. Voimme vaatia sertifikaatteja, mutta kuka todistaa että niitä noudatetaan. Eikä sillä ole niin väliä: tekipä paikallinen väki jätteille mitä tahansa, niin tuskinpa ne tänne asti ajelehtivat.

Tätä aineellisten hyötyjen listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta diktatuureissa on myös toisenlainen etu. Ne voivat tarjota henkisen pakopaikan maailmasta, joka on näinä aikoina hyvin monimutkainen ja ristiriitainen paikka. Kenellepä ei tulisi joskus sellainen olo, että tämä ei voi olla näin. Tämän on pakko olla potaskaa, kunhan joku sen vain uskaltaisi sanoa ääneen. Ja diktaattorihan uskaltaa. Tietenkin uskaltaa, jos hän kerran uskaltaa ratsastaa tiikerilläkin. Hän tietää, mikä on oikein ja väärin, ketkä ihmisistä ovat hyviä ja ketkä pahoja. Kun diktaattori jyrähtää, alamaiset vapisevat ja muiden maiden valtiomiehet raapivat ihmetellen päätään. Se voi tuntua tutulta ja kodikkaalta, etenkin jos on sattunut kasvamaan samantyyppisen isän varjossa. Turvalliseltakin – ainakin matkan päästä. Mutta onko se enää sitten mukavaa, kun se sattuu omalle kohdalle? Kannattaa miettiä mitä toivoo, sillä toiveet voivat toteutua.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut