Paraneeko maailma kuunnellen vai hiljentäen?

Kolumni

Tuskin kukaan mediaa seuraava on voinut välttyä kohulta, joka syntyi kun avaruustähtitieteen professori ja Tieto Finlandia -voittaja Esko Valtaoja sekä toimittaja ja aktivisti Renaz Ebrahim istahtivat saman pöydän ääreen Marja Sannikan keskusteluohjelmassa. Tarkoitus oli avata rasismista käytävää keskustelua ja woke-kulttuuria. Tämä pyrkimys epäonnistui surkeasti ja lopputuloksena oli fiasko – ilmiriita studiossa ja nettiuutisten kommenttiosioiden tukkeutuminen negatiivissävytteisistä viesteistä.

Homma karkasi käsistä viimeistään siinä vaiheessa, kun Valtaoja väänsi rautalangasta sitä, ettei yksittäisiä sanoja tule tuomita, vaan tärkeämpää on asiayhteys ja sanalla välitetty viesti.Hän otti esimerkiksi sen, mikä ero on n-sanalla kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen puheissa ja 1940-luvulla kirjoitetussa Peppi Pitkätossu -kirjassa. Tässä vaiheessa Ebrahim unohti olevansa keskusteluohjelmassa ja aloitti fanaattisen, uhriutuvan, syyllistävän ja kärjistävän raivoamisensa. Hän halveksi avoimesti Valtaojaa ja tämän tekemisiä ja oli sitä mieltä, että Valtaoja on saanut elää elämäänsä vapaasti ottamatta vastuuta mistään. Aika rajusti sanottu miehestä, joka on koko aikuiselämänsä toiminut paitsi tieteen myös suvaitsevaisuuden puolestapuhujana. Kaikesta näki, että Ebrahimin mielestä Valtaoja on valkoisena keski-ikäisenä miehenä lähtökohtaisesti väärässä ja vääränlainen. Tätä käsitystä tuki hänen esittämänsä vaatimus siitä, että tietyissä tilanteissa valkoisten ihmisten sananvapaus tulisi voida kieltää ihan vain siksi, että he sattuvat olemaan valkoisia.

Woke-termillä on alunperin tarkoitettu valveutuneisuutta syrjinnän ja rasististen ennakkoluulojen suhteen. Kiistatta hyvä päämäärä, mutta viime aikoina woke-liike on alkanut saada uskonnon piirteitä. Ja paholaisena tässä uskonnossa on valkoinen mies. Hurjimmillaan rasismia nähdään joka paikassa. San Franciscossa vaaditaan, että kymmenien historian henkilöiden mukaan nimettyjen koulujen tulisi vaihtaa nimensä, koska näiden ihmisten toimet eivät näytä hyviltä tämän päivän standardeilla. Taidekoulun näyttelytila ei saa olla nimeltään Valkoinen meri, sillä nimi on rasistinen. Afrikan tähti on rasistinen peli, koska voiton tuova timantti pitää viedä turvaan valkoisten hallinnoimiin kaupunkeihin. Jos näistä asioista erehtyy esittämään woke-kulttuurista eriäviä mielipiteitä, on taantumuksellinen ja voi tulla canceloiduksi eli vaiennetuksi tai eristetyksi. Pahimmillaan tämä voi merkitä ammattiuran tuhoutumista. Kuulostaa epäilyttävän paljon 1970-luvun Suomelta, kun taistolaisuuden hulluus sokaisi hyvää tarkoittavat ja tiedostavat ihmiset.

Jos woke-kulttuuri halutaan saada näyttämään suomalaisessa mediassa hyvältä tai edes täysijärkiseltä, on jollakulla iso työ korjata Ebrahimin tekemät tuhot. Tai ehkä häntä pitää kiittää siitä, että hän näytti mistä wokettamisessa on kysymys. Moni on saanut siitä jo tarpeekseen, kuten presidentti Emmanuel Macronin hallitus sananvapautta vaalivassa Ranskassa. He puhuvat woke-kulttuurista Yhdysvalloista levinneenä viruksena ja ovat aloittaneet toimet sen hillitsemiseksi. Yhtenä syynä on se, että tällaiset touhut tapaavat nostattaa ikäviä vastavoimia. Hyviä esimerkkejä löytyy Yhdysvalloista.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut