Pieksämäki Experimentillä maailmankartalle

Jari Asikainen

Jari Asikainen

Kolumni

Torontossa aloitettiin vuonna 1972 mielenkiintoinen koe. Siinä tutkittiin, voisivatko ihmiset tuottaa sellaisia ilmiöitä, jotka yleensä pannaan jonkun henkiolennon piikkiin. Poltergeist-ilmiöitä tutkiessa on nimittäin huomattu, että esimerkiksi esineiden liikkuminen ja oudot äänet liittyvät yleensä johonkin tiettyyn henkilöön. Toronton yliopiston lehtori George Owen kokosi kahdeksan hengen ryhmän, johon kuului ihmisiä sosiologian opiskelijasta insinööriin ja myyntimiehestä Mensan paikallisosaston entiseen puheenjohtajaan. Tavallisia ihmisiä eri ammateista ja taustoista, ei niinkään taikauskoisia, vaan pikemminkin uteliaita. Ryhmäläiset keksivät kuvitteellisen, kauan aikaa sitten kuolleen henkilön ja antoivat tälle nimeksi Philip. Hänelle keksittiin myös elämäntarina, varmuuden vuoksi sellainen, ettei sellaista olisi voinut olla tosielämässä. Ryhmä alkoi kokoontua kerran viikossa, he meditoivat ja yrittivät saada yhteyden tähän keksimäänsä hahmoon.

Ensimmäinen vuosi meni hiljaisissa merkeissä. Mutta sitten joku keksi, että himmennetään valot, asetetaan sormet kevyesti pöydän pinnalle ja laitetaan pöydälle esineitä Philipin aikakaudelta. Eikä olla muutenkaan niin vakavia, vaan lauletaan yhdessä ja kerrotaan vitsejä. Ja yhtäkkiä alkoikin tapahtua. Kun Philipiä jututettiin alkoi pöydästä kuulua kopautuksia. Ryhmäläiset vahtivat toisiaan kuin haukat, mutta koputusten alkuperä jäi mysteeriksi. Pian keksittiin, että Philipiltä saattoi kysyä kysymyksiä ja tämä vastasi koputtamalla. Yksi kopautus oli kyllä ja kaksi ei. Tiettyihin kysymyksiin Philip vastasi tuottamalla raapivia ääniä. Myöhemmin myös pöytä alkoi täristä ja liikkua. Toisinaan se nousi ilmaan ja huojui, kerran se saartoi osan jäsenistä seinää vasten. Ulkopuolisia ihmisiä kutsuttiin seuraamaan kokoontumisia ja omituisia ilmiöitä videoitiin. Näitä pätkiä ja dokumentteja löytää Youtubesta.

Philip Experiment herätti huomiota ja samanlaisia kokeita tehtiin muuallakin. Väitetään, että joissain olisi onnistuttukin.

Puoli vuosisataa vanhan, epätieteellisen ja puutteellisesti dokumentoidun kokeen tulosten todenperäisyydestä ei voi sanoa mitään varmaa. Toisaalta sitä ei ole saatu ammuttua alaskaan kovin uskottavasti ja ennen kaikkea: mikä intressi tällä hyvin heterogeenisella ryhmällä olisi ollut huijata? Kysyin eräältä suomalaiselta taikurilta ja skeptikolta, mitä mieltä hän on tästä kokeesta. Hän kertoi tuntevansa tapauksen mutta myönsi suoraan, ettei osaa sanoa siitä juuta eikä jaata. Hän antoi kuitenkin yhdysvaltalaisen parapsykologiaan erikoistuneen professorin nimen ja sähköpostiosoitteen, mutta en laittanut viestiä. Ei hän olisi vastannut kuitenkaan.

Kuka ehtii ensimmäisenä käynnistää samanlaisen kokeen Pieksämäellä? Jos koe tuottaisi tulosta, leviäisi tieto maailmanlaajuisesti ja nostaisi kaupungin maailmankartalle. Kukaties Pieksämäki Experimentistä puhuttaisiin vielä viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tästähän voisi tehdä vaikka Seutuopiston piirin? Poleeni olisi paikaksi liian steriili, mutta onhan näitä tunnelmallisia tiloja Iso-Pappilasta vanhaan kaupungintaloon. Ikäraja kannattaisi kuitenkin laittaa ja jonkinlainen soveltuvuustesti. Jos jotain alkaisi tapahtua, saattaisi herkemmillä tulla tukka kipeäksi. Majoisen Päivi hoi, laitahan korvan taakse!

Kommentoi