Markiisi de Sade tiesi mistä kirjoitti

Jari Asikainen

Jari Asikainen

Kolumni

Ranskalaisen Markiisi de Saden kirja Justine on synkkää luettavaa, sadistinen, elämää halveksiva ja nihilistinen houre, joka pahoinpitelee lukijaansa vielä 200 vuoden takaakin. Kirjassa upporikkaan perheen kauniille ja puhtoiselle tyttärelle käy huonosti: hänen isänsä tekee ensin konkurssin ja sitten kuolee. Tyttö saa kenkää luostarikoulusta ja joutuu mierontielle ja vuorollaan mitä roistomaisimpien ja sadistisimpien miesten hyväksikäyttämäksi, kiduttamaksi ja raiskaamaksi. Tyttö hakee turvaa luostarista, mutta katoliset munkit tarjoavatkin jotain aivan muuta. Tyttö joutuu heidän seksiorjakseen ja taivaallisen armon sijaan meno on kuin helvetin esikartanosta, järjestelmällisen psykopaattista ja perverssiä. Saden kuvauksessa kirkko ei todellakaan elänyt niin kuin opetti, päinvastoin. Munkit nauttivat harvainvallan hedelmistä ja mellastivat kuin demonit kirkon kattoon maalatussa freskossa.

Ostin Justinen jostain kirjojen poistomyynnistä ja luin sen, tai ainakin suurimman osan siitä. Munkkien perversioista kertonut osio tuntui erityisen häiritsevältä ja ajattelin, että markiisi on purkanut siihen inhoa ja vihaansa, jota hän tuntee yleisesti kaikkia perinteisiä arvoja ja instituutioita kohtaan. Eiväthän nyt kirkonmiehet voi tehdä mitään tuollaista. Hehän ovat Jumalan sanansaattajia ja Jumala on hyvyys, ainakin niin on minulle yritetty tolkuttaa. Mutta kun media räjäytti äskettäin uutispommin Ranskan katolisen kirkon pedofiliaskandaalista, tuli väistämättä mieleen, että Sade taisi olla oikeilla jäljillä.

Jos tuhannet Ranskan katolisen kirkon papit ovat syyllistyneet pedofiliaan vuodesta 1950 lähtien, millaista on ollut meno satoja vuosia sitten, kun kirkon valta oli lähes koskematon ja naisten ja lasten oikeudet olemattomat?

Ranskan pedofiliaskandaali on kertakaikkisen pöyristyttävä. Riippumattomassa tutkinnassa on selvinnyt, että pedofiilipappeja on ollut 2 900–3 000 ja uhreja pitkälti yli 200 000. Todelliset luvut ovat todennäköisesti paljon suuremmat, sillä selvitystyö on vasta alussa. Moni tekijä ja uhri on jo poistunut tästä maailmasta ja häpeä pitää monta elävääkin suuta visusti kiinni. Erityisen kammottavaa on se, että joissain yhteisöissä hyväksikäyttö on ollut systemaattista, aivan kuin Saden kuvauksissa. Kuinka ja kenen ansiosta on rakennettu ne mekanismit, jotka ovat mahdollistaneet hyväksikäytön ja sallineet pedofiilien jäädä kirkon palvelukseen?

Ranskan katolinen kirkko ansaitsee pointsit siitä, että se perusti riippumattoman tutkintakomission itse vuonna 2018. Ja että Paavi Franciscus päätti viimeinkin lakkauttaa niinkin järkyttävän keksinnön, kuin hyväksikäyttötapauksia koskevan paavillisen salauksen. Kirkon oli pakko toimia, ulkopuolelta tuleva paine oli niin kova. Salailulinja olikin kestänyt aivan liian pitkään.

Markiisi de Saden perverssimunkit kokivat olevansa ympäröivän yhteiskunnan lakien ja normien yläpuolella. Yhtään sen parempia eivät ole olleet nämä papit, varsinkin kun heidän tekonsa sijoitetaan tähän aikaan. Inhimillisen kärsimyksen määrä välittyy lehtiuutisoinnista vain osittain. Lukekaa Justinea, niin pääsette paremmin oikeaan mielenmaisemaan.

Kommentoi