Viettelyksen asuntovaunu on teatteria meiltä meille

Teatteri

Poleenin Teatteri

Viettelyksen asuntovaunu

Kun rahat loppuvat ja epätoivo yllättää, saavat ylevät periaatteet ja korusanat väistyä arkirealismin tieltä. On otettava sieltä mistä saa, oli se sitten laillista tai soveliastakaan.

Kasvojen menettämisen pelossa pidetään yllä kulisseja, mutta lopulta nekin riisutaan. Niiden takana on paljaita ihmisiä, ei kauttaaltaan hyviä tai pahoja, vaan täynnä harmaan sävyjä.

Tällaisissa tunnelmissa ollaan Poleenin Teatterin näytelmässä Viettelyksen asuntovaunu. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Leea Klemola ja Miko Kivinen ja ohjaajana toimii Olli-Matti McLees.

Näytelmä sijoittuu leirintäalueelle, jonne ammattiautoilija Kari Metsäsimola (McLees) saapuu tapaamaan sukupuolenvaihtoprosessia läpikäyvää veljeään/siskoaan Teppo/Teija Metsäsimolaa ( Herkko Nenonen).

McLeesin ammattiautoilija on lihaa verta, perinteinen suomalainen mies, jota elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain. Hän pitää itseään rehellisenä, vaikka tosiasiassa rehellisyyden käsite on hänelle hyvinkin joustava. Ristiriitainen mies, siinäkin mielessä hyvin todentuntuinen.

Nenosen hahmo taas on perinteisen miehen vastakohta. Hän on elänyt elämänsä odotuksessa, vääränlaisen vartalonsa vankina.

Nyt elämä on muuttumassa, mutta helpolla se ei käy. Nenonen kuvaa hyvin hahmonsa tunneskaalan, menneisyyden möröt, orastavan toivon ja toisaalta muutoksen pelon.

Kirsi Selonen esittää taitavasti edellä mainitun elämänkumppania, narsistista wannabe-romania ja wannabe-laulajadiivaa. Ura on vaakalaudalla ja se saa tämän käyttäytymään vieläkin sietämättömämmin. Mutta kun näytelmä etenee, paljastuu kuoren alta epävarma ja pelokas ihminen.

Homman maadoittaa hienosti Miia Immosen esittämä leirintäalueen emäntä. Hänenkin kasvoiltaan ovat kohtalon antamat kylmät suihkut pesseet pois turhan optimismin. Tukea nelikko saa Ilkka Holmavuolta, Pasi Hiltulalta sekä Jari Tuonoselta.

Näyttelijöiden kyydissä on helppo olla ja tunnelma on hyvin suomalainen. Tämä ei ole vieraskoreaa, vaan meiltä meille. Ei linnoja ja hovineitoja, vaan rikkinäisiä ihmisiä ja lysmyinen leirintäalue.

Kieli on ronskia ja se tarkoittaa muun muassa runsasta v-sanan käyttöä. Sillä on paikkansa kielessä ja käsikirjoittajat ovat noudattaneet more is more -logiikkaa. Pikkuisen vähempikin olisi riittänyt, mutta eipä nyt valiteta, vaan nautitaan elämänmakuisesta teatterista.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut