Teatteriarvio: Riemastuttavan epäkorrektia – Kymmenen riivinrautaa on teatterikesän räväkkä yllättäjä

Pirullinen alter ego (Herkko Nenonen. vas), Rauno Rämekorpi (Olli-Matti McLees) ja Leila Huhtavesi (Sanna Tarulahti) Pieksämäen Kesäteatterin näytelmässä Kymmenen riivinrautaa. Pieksämäen Kesäteatteri
Jari Asikainen

Jari Asikainen

Jos perseen pohjasta nauraminen ja riemastuttavalla tavalla epäkorrekti teatteri kiinnostavat, kannattaa katseet suunnata Pieksämäen Kesäteatterin suuntaan.

Arto Paasilinnan käsikirjoittama ja Olli-Matti McLeesin ohjaama eroottinen farssi Kymmenen riivinrautaa ei jätä odotuksia puolitiehen vaan lunastaa ne siinä määrin perusteellisesti, että teatteriryhmä on laittanut esitykselle kuudentoista vuoden ikärajan.

Se lienee osittain paikallaan, vaikka tämän päivän 16-vuotiaat elävätkin älylaitteineen läpeensä aikuisessa maailmassa.

Ja kun lapset on siivottu pois yleisöstä, saavat tekijät revitellä kunnolla ja karistaa kannoiltaan kesäteattereita usein vaivaavan haalean maalaiskomediallisuuden.

Nyt annetaan palaa, ollaan aidosti kreisejä ja anarkistisia ja tehdään se farssin konekiväärimäisessä rytmissä.

Näytelmässä seurataan teollisuusneuvos Rauno Rämekorven ( Olli-Matti McLees) toilailuja elämänsä naisten parissa.

Kun lapset on siivottu pois yleisöstä, saavat tekijät revitellä kunnolla.

Viina vie ja taksi tuo, siinä välissä kaadetaan hameväkeä, tapellaan niin että frakki on riekaleina, palkataan humalaspäissään väkeä ja annetaan aiemmin palkatuille potkuja. Tuttua kesäteatterikuvastoa, mutta tällä kertaa homma vedetään kunnolla överiksi.

Roolihahmoja on yhteensä 21 kappaletta, mutta urakasta suoriudutaan viiden näyttelijän voimin.

McLees sekä taksinkuljettaja Seppo Sorjosta esittävä Ilkka Holmavuo ovat ainoat, joilla on vain yksi rooli kannettavinaan, muut 19 ovat Niina Piispasen, Herkko Nenosen ja Sanna Tarulahden harteilla.

En nosta ketään toisten yläpuolelle, sillä viisikko toimii kuin hyvin soittava bändi. Tällä joukkueella voisi tehdä vaikka sketsisarjaa televisioon.

Kaksi varoitusta on loppuun kuitenkin lisättävä.

Ensiksikin nauruvaroitus: jollei tämä näytelmä saa sinua kertaakaan nauramaan tai edes naurahtamaan, kannattaa tarkastaa, oletko elossa. Se tapahtuuko kokeilemalla pulssia tai laittamalla peili suun ja sierainten eteen ja katsomalla, höyrystyykö se.

Toinen varoitus liittyy Paasilinnan tekstiin.

Jos triggeröidyt sellaisesta maailmankuvasta, jossa likimain kaikki valta, voima ja viisaus asuu vanhoissa rikkaissa valkoihoisissa miehissä, voi näytelmän katsominen olla kivulias kokemus sen kiistattomista humoristisista ansioista huolimatta.

Kannattaa siis laittaa aivot vapaa-ajan asentoon ja kääntää tosikkokytkin pois päältä. Sillä nauraa saa.

Kommentoi