Ylisuuret aivot ja itsetarkkailun kirous

Jari Asikainen

Jari Asikainen

Kolumni

Onko ihminen eläin? Ja jos ei ole, niin mikä se sitten on? Ainakin se on homo-sukuun kuuluva nisäkäs, jonka lähin elossa oleva sukulainen on bonobo eli kääpiösimpanssi.

Ihmisen erottaa muista kädellisistä suuremmat aivot sekä taito käsitellä erilaisia esineitä yläraajoillaan. Isojen aivojen ansiosta ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun, taitavaan kielelliseen kommunikointiin sekä itsetarkkailuun. Ihmisellä on myös myötäsyntyinen taipumus uskoa johonkin yliluonnolliseen ja itseä suurempaan, kuten erilaisiin jumaliin. Väitetään, että tämä jumalolennon kaipuu liittyy ihmisen pitkään lapsuuteen, jonka aikana ihmistaimi on täysin riippuvainen kaitsijastaan. Tästä riippuvuussuhteesta on vaikea irrottautua sataprosenttisesti aikuisenakaan, vaan tajuntaan jää ajatus siitä, että jossain on oltava joku tai jokin, jolta saa turvaa vaikeina hetkinä. Mene ja tiedä, mutta aika vakavia juttuja tämä jumalan tarve pahimmillaan teettää. Jumalten suihin laitetaan sanoja ja ajatuksia ja näiden vuoksi ollaan valmiita jopa kiduttamaan tai tappamaan.

Jumalten sanomaksi on pantu muutakin arveluttavaa materiaalia. Kuten esimerkiksi se, että ihminen on luonnon yläpuolella ja sillä on oikeus hallita ja käyttää sitä mielensä mukaan. Tietyssä mielessä luonnon ja toisten eliöiden hyväksikäytössä ei ole paljoakaan ihmettelemistä, sillä luonnossa on voimassa vahvimman laki. Tätä lakia ihminen on noudattanut menestyksekkäästi ja saanut aikaan muun muassa ilmastonmuutoksen ja yhden maapallon historian suurimmista sukupuuttoaalloista.

Huvittavia ja samalla ihanan ihmismäisiä ovat perusteet, joilla ylisuuret ja itsetarkkailuun kykenevät aivot pyrkivät tätä kaikkea kaunistelemaan. Luonnonvarainen metsä on kauhistus ja monotoniseksi puupelloksi muutettu on kaunistus. Kerskakuluttaminen ei ole niin paha juttu, kunhan mopoauton kokoisesta ostoskärrystä löytyy luomubanaaneja ja reilun kaupan kahvia. Tuotantoeläimet ovat onnellisia, niillä on itse asiassa paljon parempi elämä kuin luonnossa olevilla lajikumppaneillaan. Ruoan eteen ei tarvitse taistella eikä petoja pelätä. Pitäisikö ihmisillekin tarjota tätä parempaa elämää ja sulkea vankilaan kaksivuotiaina? Telkkaria saisi katsoa ja kuntopyörää polkea, sapuska tuotaisiin selliin kolmesti päivässä. Ja heti kun ihminen on saavuttanut aikuisen mitat, hänet tapettaisiin pulttipistoolilla, sähköllä tai hiilidioksidilla. Voi sitä turvallisen elämän ihanuutta. Ei tarvinnut tuntea jätetyn tuskaa tai kaatua pyörällä. Tai saada turpiinsa nakkikioskin jonossa.

Ylisuuret aivot ovat tehneet sen, että meitä on hyvin moneen junaan. Joku viisas onkin sanonut, että kaksi ihmistä eroaa toisistaan enemmän kuin kaksi eri lajin eläintä. Ovia on monia ja sanotaan, että ihmisellä on vapaa tahto kulkea niistä joista tahtoo. Mutta kuinka vapaa tämä tahto loppujen lopuksi on? Kuinka paljon vaakakupissa painavat ympäristö ja miljoonien vuosien evoluutio? Ja jos kaikki ihmisten toimet olisivatkin vapaan tahdon tulosta, niin millaisen kuvan se antaisi ihmisestä? Olisiko ihminen eläintä jalompi?

Kommentoi