Kolumni: Pieksämäellä poliitikot päättävät nyt, kuka opettaa lastasi – vielä kun joku selittäisi ymmärrettävästi, miksi.

Veera Järvenpää

Veera Järvenpää

Pieksämäen kaupunginvaltuusto muutti joulukuussa hallintosääntöä: kun aiemmin valtaosa kaupungin viroista täytettiin virkamiestyönä, nyt kaikkien vakituisten virkojen valinnat tekee lautakunnat.

Kunnallinen päätöksenteko perustuu kuntalakiin ja hallintosäännön määräyksiin. Näistä kumpaakaan on tuskin moni tavallinen pieksämäkeläinen lukenut läpi, joten pykälämuutokset ja niihin liittyvät keskustelut ovat luultavasti menneet monelta ohi.

Poliitikot ottivat Pieksämäellä rekrytointiasioissa valtaa ja myös vastuuta pois viranhaltijoilta. Kenenkään työmäärä ei kuitenkaan hallintosäännön muutoksella vähene vaan lisääntyy.

Lautakunnat valitsevat siis jatkossa muun muassa kaikki peruskoulujen ja lukioiden opettajat, varhaiskasvatusopettajat ja sosiaalityöntekijät, kun niiden virkoja aukeaa Pieksämäellä.

Mitä se tarkoittaa käytännössä, että Pieksämäellä kaikki vakituisten virkojen henkilövalinnat kuuluvat nyt luottamusmiehille? Miten suurta joukkoa ihmisiä tämä koskee ja miten? Näitä kysymyksiä aloin selvittää tällä viikolla.

Kaikkien vastauksien jälkeen jäi vielä yksi kysymys: Miksi ihmeessä valtuusto on pitänyt sitä järkevänä ratkaisuna, että luottamushenkilöt ovat mukana vaikkapa alakoulun opettajan rekrytointiprosessissa? Mitä lisäarvoa poliitikot voivat tuoda asiaan, jonka ei pitäisi olla lainkaan poliittinen?

Mitä lisäarvoa poliitikot voivat tuoda asiaan, jonka ei pitäisi olla lainkaan poliittinen?

Politiikan alueen ei pitäisi ulottua sinne asti, että maallikot sekaantuvat poliittisella mandaatilla jokaisen lääkärin ja opettajan rekrytointiprosessiin. Tällaiset asiat pitäisi delegoida virkavastuussa toimiville ihmisille, jotka ymmärtävät työnantajaroolin ja rekrytointiin liittyvän lainsäädännön sekä sen toteuttamisen käytännössä esimerkiksi työhaastattelussa.

Jos laillisuus rekrytoinneissa vaarantuu millään tavalla, avaa se oven pitkille ja myös paljon maksaville oikeusprosesseille. Ainakin itse kannan huolta, riittääkö luottamushenkilöiden tietotaito rekrytointien hoitamiseen.

Kuinka moni esimerkiksi perusturvalautakunnan jäsenistä tietää, että virkaa hakeneista ihmisistä ei laillisesti saa hankkia muuta tietoa kuin hakemuksesta löytyy? Esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ei saa etsiä hakijoista lisätietoja eikä myöskään tehdä Googleen hakua. Jos hakemuksessa on ilmoitettu suosittelijan tai lisätietoja hakijasta antavan henkilön nimi, ainoastaan häneen saa ottaa yhteyttä – mutta kielteisiä asioita hakijasta ei saa sen enempää antaa kuin yrittää kysyäkään.

Myös hakijoiden tasaveroinen kohtelu on julkisessa virantäytössä keskiössä.

Uusi hallintosääntö antaa viestin, että virkatäytöt ovat kouluja myöten politiikan kenttää ja luottamushenkilöt haluavat vaikuttaa siellä henkilövalintatasolla. Rekrytointien mukana lautakunnille siirtyi myös irtisanomiset.

Työnhakijan ja työtä virassa tässä kaupungissa tekevien näkökulma ei ehkä ole tullut poliitikkojen mieleen. Tekisikö itse mieli hakea sellaista työpaikkaa, jossa tietää yli kahdenkymmenen ihmisen pääsevän oman hakemuksen ja ansioluettelon tietoihin käsiksi? Kuinka voi luottaa siihen, että hakemukset vain luetaan eikä niiden sisällöistä tai haastatteluista aleta kertoa kaupungilla juttuja? Jos saan potkut, kuka saa lukea siihen johtaneet syyt ja taustat?

Maine kiertää ammattialojen sisällä yllättävän nopeasti ja kauas, ja Pieksämäen maine työnantajana on uuden hallintosäännön onnistuneessa soveltamisessa vaakalaudalla.

Kommentoi