Koirakaverit tuovat iloa kotihoidon asiakkaille

Lähihoitajat Anri Avonius ja Ida-Maria Mäkynen tuovat omat koiransa Kirpun ja Pepin välillä tervehtimään Ryhmäkoti Kehrän asukkaita. Elli Pesonen ja Aili Riipinen silittävät koiria mielellään. Hanna Moilanen

Hanna Moilanen

Kääpiömäyräkoira Peppi hyppää sulavasti Eila Tirrin syliin Ryhmäkoti Kehrän valoisassa olohuoneessa. Tirri halaa ja silittää koiraa.

‒ Sainpas sinut syliin, Tirri huudahtaa.

Huoneen toisella puolella Kirppu, 5-vuotias chihuahua, saa rapsutuksia ryhmäkodin muilta asukkailta. Asukkaiden hymy on herkässä, kun Kehrässä lähihoitajina työskentelevien Ida-Maria Mäkysen ja Anri Avoniuksen koirat tulevat vierailulle.

Olohuoneessa kipittävät koirat tuovat tilaan kotoisan tunteen. Eläinten vierailusta neuvoteltiin ja sovittiin ensin asukkaiden kanssa.

‒ Ihminen kaipaa kosketusta ja hellyyttä, jota välttämättä ei saa toisilta ihmisiltä, mutta jota koirat mielellään antavat. Eläimen seurassa omat huolet unohtuvat hetkeksi, Avonius pohtii.

Kotihoidon Ryhmäkoti Kehrä avasi ovensa kesäkuun alussa Pieksämäellä. 10 asukkaan asuinyhteisössä jokaisella on oma huone ja muut tilat ovat yhteisiä. Kyse on kotihoidon yksiköstä eli päivällä paikalla on kotihoidon työntekijöitä.

‒ Hoitaja tulee paikalle seitsemältä aamulla ja alkaa laittaa aamupalaa. Asukkaat heräilevät omia aikojaan ja tulevat syömään oman rytminsä mukaisesti, Avonius kertoo.

Lounas ja päivällinen tulevat Ruokaradalta eli kaupungin keskuskeittiöstä. Päiväkahvi ja iltapala laitetaan omin voimin. Asukkaat osallistuvat keittiöpuuhiin esimerkiksi kattamalla pöytää tai viipaloimalla kurkkuja.

‒ Ei ehdi entinen pala painua, kun jo uutta työnnetään. Näin monipuolisesti ei syö kotona kukaan. Tympeällä tuulella kun on, tulee otettua vain maitolasi ja voileipä, Tirri pohtii.

Saunapäivä on kolme kertaa viikossa. Ne ovat tärkeitä päiviä. Moni ei uskalla saunoa yksin kotona huimauksen vuoksi, mutta täällä saunaankin saa kaverin halutessaan.

Idea ikäihmisten ryhmäkodista on muhinut Pieksämäellä jo pitkään sekä kotihoidon työntekijöiden että luottamushenkilöiden piirissä. Ryhmäkoti on tarkoitettu vanhuksille, jotka eivät pärjää enää yksin kotona, mutta jotka eivät myöskään tarvitse ympärivuorokautista hoitajan läsnäoloa.

Kaupungin palveluohjausyksikkö ja kotihoidon työntekijät arvioivat, ketkä kotihoidon asiakkaat hyötyisivät eniten ryhmäkodissa asumisesta. Myös omaiset kutsuttiin tutustumaan Kehrän tiloihin ennen ensimmäisten asiakkaiden muuttoa.

‒ Yksinäisyys on ongelma monille, kun sukulaiset asuvat kaukana ja kotoa ei enää pääse liikkumaan. Tarvetta tällaiselle asumismuodolle olisi enemmänkin, kotihoidon esimies Soili Moilanen sanoo.

Rakennus on toiminut aiemmin yksityisenä palvelukotina, joten sen tilat soveltuvat hyvin yhteisölliseen ryhmäasumiseen.

Asukkaat ovat osallistuneet oman kotinsa suunnitteluun muun muassa miettimällä ilmoitustaululle paikkaa, jossa se on helposti näkyvillä. Päätös syntyi keskustelun jälkeen.

‒ Ei oltu käsikähmässä, Elli Pesonen sanoo.

Ryhmäkoti Kehrässä panostetaan yhteiseen aikaan. Koiratoiminnan lisäksi tarjolla on jumppaa ja fysioterapeutin käyntejä. Ruokailujen ja hoitotoimien välissä aikaa jää myös keskusteluun.

‒ Nämä hoitajatytöt ovat meidän sielu. He tekevät meidän eteemme kaiken mitä voi. Täällä saa jakaa iloja ja murheita, Tirri tiivistää.

Ryhmäkodin vehreälle sisäpihalle on helppo piipahtaa nauttimaan kukkaloistosta ja rapsuttelemaan halutessaan kukkapenkkejä. Välillä pelataan mölkkyä pihalla, kuunnellaan yhdessä musiikkia tai vietetään aikaa tietovisan parissa.

‒ Kotihoidon työssä on parasta se, kun pystyy tekemään toiset ihmiset onnellisiksi pienillä asioilla. Kun vien vanhuksen ulos tai tuon koiran käymään, se tuo paljon iloa ja nostaa hymyn huulille, Mäkynen tiivistää.

Keskustelu