Mielestäni metsissä on kyse paljon muustakin, kuin toimeentulosta ja turvallisuudesta (PL:n mielipidekirjoitus 10.03.). Ne ovat monen sielunmaisema, jopa pyhä paikka – kaiken kaikkiaan metsillä on valtava merkitys koko suomalaiselle kulttuurille! Lisäksi metsät ovat varsin tärkeitä virkistyksen, ulkoilun ja matkailun näkökulmasta.
Tällä vuosituhannella metsien arvo on noussut huomattavasti vielä aiemmastakin siksi, että ne ovat äärimmäisen tärkeitä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa sekä luontokadon pysäyttämisessä. Myös metsien tarjoamat ekosysteemipalvelut (puuntuotanto, pölytys, riista, marjat..) tunnistetaan nykyisin taloudellisesti merkittävinä tekijöinä muidenkin kuin sen puuntuotannon osalta.
Ja kyllä, minä olen juurikin se epämetsänomistaja, sellainen primitiivinen "alkuasukas", jonka mielestä kukaan ei voi tosiasiallisesti omistaa ilmaa, maata taikka vettä - ei myöskään metsiä. Toki ihmisellä on oikeus hyödyntää juridisesti omistamaansa (= hallinnoimaansa) metsää, mutta se oikeus sisältää samalla velvollisuuden säilyttää metsät elinvoimaisina myös tuleville sukupolville. Käsittääkseni merkittävä osa metsänomistajista haluaakin sitä, mutta esim. Keski-Suomessa vastikään tehdyn harvennusselvityksen mukaan Suomen metsien hoito ei todellakaan ole sitä huipputasoa mitä väitetään.
Kaikkea ihmistoimintaa, koko elämistämme, säädellään laeilla enkä näe mitään syytä, miksi metsien käsittelyn pitäisi olla tästä jonkinlainen poikkeus. Semminkään kun emme omin päätöksin ja toimenpitein ole saaneet hillittyä luontokatoa ja hiilinielun pienenemistä, niin onhan se suorastaan EUn velvollisuus asettaa jäsenvaltioilleen velvoittavat tavoitteet - toki meidän täytyy itse saada valita ne keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.
Asia pitäisi nostaa vahvemmin estradille niin ruohonjuuritasolla kuin vaalikeskusteluissakin – nyt on korkea aika nähdä metsä puilta.
Pieksämäki