Pieksämäki ajaa vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Jälleen. Tai jopa selkeämmin kuin ennen. Nyt kolmella isoimmalla puolueella ei ole ollenkaan paikallista ehdokasta. Ei demareilla, ei keskustalla, ei perussuomalaisilla. Kokoomuksella sentään on yksi, tosin vielä osalle omaa väkeäkin vähän tunnettu. Vasemmistoliitolla on kuitenkin peräti kaksi, ja vihreillä omansa.
Poikkeuksellinen tilanne panee monen pieksämäkeläisen hämmennyksiin. Ketä pitäisi äänestää? Pahin vastaus olisi - ei ketään.
Vähistä paikallisista Risto Mykkänen on tunnetuin. Hän on kolmatta kertaa ehdolla. Kaupunginvaltuutettu, joka kirjoittaa aktiivisesti. Kommentoi tunnelmia ja päätöksiä valtuuston kokouksista ja välittää somessa ahkerasti kuvia paikallisista tapahtumista. Tekee siten Pieksämäen positiivista puolta tunnetuksi. Kelpo ehdokas siis.
Riston valituksi tulemista kynnystää oman puolueen, Vasemmistoliiton, liian pieni kannatuspohja tässä vaalipiirissä. Vihreiden Teemu Laukkanen ja kokoomuksen Satu Naukkarinen ovat molemmat ensikertalaisia. Teot ja kasvot näihin vaaleihin liian vähän julkisuudessa olleita.
Kun ei ole omasta takaa, pitää lainata. Kukapa siis meidän ääniä haluaisi - ja suostuisi ajattelemaan tämän kaupungin kohtaloa Arkadianmäellä.
Mäntyharjun Antti Häkkänen kokoomuksessa on niin vahvoilla, ettei välttämättä taida tarvita rupusia ääniämme. Piipahtanut sentään ”piirruuttaan” pari kertaa paikkakunnalla. Demarien vaalivankkurit nytkähtivät liikkeelle vasta viime lauantaina. Oman edustajan puute ja selvän kilvoittelun vähäisyys latistaa ymmärrettävästi puolueen grillijuhlia.
Niinpä portit jäivät auki Liike Nytin Satu Taavitsaiselle, mikkeliläiselle edellisen kauden kansanedustajalle, jonka demarit potkivat pois johtavilta luottamuspaikoilta. Tyrkkivät ulos puolueestakin. Hän keräsi viime valtiollisissa vaaleissa yli 5000 äänen kannatuksen, mutta jäi nipin napin rannalle. Pieksämäeltä sai 408 ääntä. Nyt ongelmana paitsi puolueen vaihdos myös Liike Nytin arvoituksellinen kannatuspohja savonlinnalaisen Panu Peitsaron ääniharavan avulla.
Ahkerimmin ehdokkaitaan täällä on käynyt esittelemässä keskusta. Puolue käy kriittistä kamppailua kolmannesta paikastaan, ja kolmen kovaa kilpaa sen toisen paikan nappaajasta. Ensimmäisen paikan vienee Pihlajaveden saariston raikas, kahden vaalikauden kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, Hanna Kosonen.
Kamppailua käyvät Mikkelistä Tapio Honkamaa, samoilta suunnilta Vesa Kallio ja Kangasniemeltä Susanna Pirttiaho. Kaikilla on yhteytensä Pieksämäkeen. Pirttiaho käy työssä täällä, Kallio on metsäpuolen piirivirkamies ja Honkamaa Pieksämäen Lehdessä työskennyt toimittajana. Kaikilla vahvuutensa. Pirttiaholla sosiaalitoimi, Kalliolla metsä, Honkamaalla yhteiskunnalliset verkostot.
Jos Pieksämäki joskus haluaa - pitkästä aikaa - ihan oman kansanedustajan - vaihtoehtoja on vain kaksi. Pyytää omaksi paikkakunnan ehdokkaaksi joku nimekäs, joka etsisi ehdokkuudelle uutta kotia; paikkaa tai puoluetta. Esimerkiksi nyt Satu Taavitsainen, joka vaihtoi puoluetta tai Mikko Kärnä, joka siirtyi Lapista pääkaupunkiseudulle Paavo Väyrystä karkuun.
Sama voitaisiin tehdä paikallisestikin, kuten tehtiin Ilmo Paanasen kohdalla 1966 ja Pertti Hietalan 1979. Viime vaaleissa Pieksämäellä annettiin yhteensä 8900 ääntä, joista helposti irtoaisi kohdennettavaksi 7000 ääntä kansanliikkeen avulla. Tällainen hanke vaatisi keskustan ja demarien yhteistyötä suurimpina äänien kerääjinä, sekä siihen vielä kokoomuksen ja perussuomalaisten liittymisen.
Syytä olisi aloittaa messiaan etsiminen neljän vuoden päähän. Nyt on mentävä näillä.