Sain taannoin somemainokseni kommentteihin viestin jossa minulle tarjottiin niskalaukausta, koska en ole oikeistolainen. En itse tästä hetkahda, mutta monelle tällainen kommentti on todella pelottava ja se hiljentää tehokkaasti.
Kun ihminen käyttäytyy huonosti, uhkailee, solvaa ja vihapuhuu, hän saa siitä usein palautetta. Kun saa palautetta, fiksu ihminen myöntää mokansa ja pyytää anteeksi. Itsekin olen joskus ajattelemattomuuttani loukannut toista keskustelijaa. Empaattisena osaan kuitenkin asettua toisen ihmisen asemaan ja pyytää anteeksi. Ihminen, jolta nämä taidot puuttuvat alkaa anteeksipyynnön sijaan valittaa sananvapautensa puolesta ja uhriutuu itse. Sellainen ei ole suoraselkäinen suomalainen vaan veltto vässykkä.
Eduskunnassa on laajempi sananvapaus kuin yleisesti. Välillä mietin, että onko se sittenkään hyvä juttu. Arvokkaasti käyttäytymisen sijaan puhuja muuttuu puhujanpöntössä itsekin pöntöksi. Johtuuko se siitä, että oikeasti ei olekaan sanottavaa vai siitä, että haluaa vain ilkeillä ja nostaa itseään muiden yläpuolelle? Lähihoitajana taitoni eivät ihan riitä tätä analysoimaan - ehkä joku psykologi osaisi vastata?
Ylilyöntejä sattuu, mutta niistä pitää oppia. Siksi minusta onkin tärkeää, että laeilla turvataan ihmisten oikeus olla oma itsensä ilman, että häntä solvataan ja pelotellaan hiljaiseksi. Toisen ihmisen kunnioittaminen ja lähimmäisenrakkaus ilman ulkonäköön, mielipiteeseen, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen sidottuja ehtoja on sivistysvaltion kulmakivi.
Vaalipuheita tursuaa nyt joka tuutista, joten paljon saa sanoa. Toivottavasti näin on jatkossakin, sillä kumpi lopulta oikeasti rajoittaa sananvapautta; väkivallalla pelottelu vai vastuun kantaminen puheistaan? Ääni Vasemmistoliitolle on ääni sananvapaudelle. Muistakaahan äänestää!
Esa Annala, eduskuntavaaliehdokas (vas.), Pieksämäki