Äkkipyssäys lenkkipolulla perjantaina 13.1. ja odottamaton Enkeli!
Pitkälle aamulenkille pitkin rantatietä viime perjantaina ylös kirkonmäelle päin ponkaistuani kävelin rivakasti saadakseni ravistetuksi mielenrauhaani jo noin vuoden murentaneen asian mielestäni.
Noin tunnin ripeää vauhtia kävellä rouskutettuani ja ollessani palaamassa Keskuskatua myöten keskuskentän kohdalla kohti kotiani, sain aivan yllättäen niin voimakkaan huimauskohtauksen, etten kyennyt jatkamaan matkaa.
Huojuin kaatumispisteessä jalkakäytävän kadun puoleista jäistä lumivallia kohti mahtamatta mitään, löytämättä mitään tukipistettä. Ehdin todeta jalkakäytävän olevan tyhjän edessä ja takana. Hätäännyin pahan kerran. Koetin pysytellä vain pystyssä, mutta tunsin kaatuvani.
Yhtäkkiä eteeni ilmestyi nuori ulkopaikkakuntalainen mies, joka kiiruhti ottamaan käsivarresta ja kyselemään vointia. Vaikka mies oli huojunnastani päätellen epäröinyt alkoholilla olleen osuutta, hän riensi siitä huolimatta empimättä apuun! E n k e l i !
Mies talutti minut aika lähelle sattuneelle penkille istumaan ja jutteli ystävällisesti:” Ei mitään hätää!” Hän selvitteli rauhallisesti vointiani. Olo ei kohentunut yhtään, joten nuori mies soitti ambulanssin paikalle ja jäi luokseni, kunnes saattoi ohjata auton kohdallemme.
Sanoilla kuvaamattomissa on kiitollisuuteni niin ensiauttajaani kuin ambulanssin taitavaa ja niin empaattisen ystävällistä ja kannustavaa henkilökuntaa kohtaan. Lämpimän humorististakin, pelkoa hälventänyttä kuljettaja-ensiauttajaa kohtaan. Mutta yhtä lailla terveyskeskuksen ensiavussa toimivaa väsymättömästi ja vauhdilla hyörivää muurahaisarmeijaa muistan sydämeni pohjasta tulvivalla kiitollisuudella.
Paitsi minulle, myös verhojen läpi tuon reilun tunnin kuluessa kuulemani perusteella jokaiselle ensiapuun joutuneelle loputtomiin osoitettua suurenmoisen lämmintä ja uupumatonta ystävällisyyttä ja `ei mitään hätää´ -toivotuksia osaan arvostaa tänä päivänä, kun olen nyt ensi kertaa elämässäni joutunut sitä näkemään ja kokemaan. Enkeleitä kaikki tyynni!
Kiitän sydämestäni Ihmistä, joka ei kulkenut ohitse! Enkä yhtään vähempää Pieksämäen terveyskeskuksen taitavaa ja väsymätöntä henkilökuntaa, jolle toivotan jaksamista ja voimia korvaamattoman arvokkaissa tehtävissään!
Hädästä pelastettu Mummo