Pieksämäkeläinen perheenäiti sai hengenvaarallisen legioonalaistaudin vierailtuaan loppusyksystä Pieksämäen uimahallissa ja Leppävirran Vesileppiksessä. Molemmista uimahalleista otetuista näytteistä selvisi, että legionellabakeerit ylittivät raja-arvot. Tulokset valmistuivat joulukuussa ja Pieksämäellä arvot ylittyvät moninkertaisesti. Asiasta ei kerrottu lainkaan julkisuuteen ja yleiseen tietoisuuteen se nousi tiistaina Ylen kerrottua asiasta ensimmäisenä.
Legionellaepäilystä vaikeneminen on herättänyt laajaa ja myös ymmärrettävää hämmästystä. Esimerkiksi uimahallin asiakkaat ihmettelevät, miksi asiasta ei kerrottu julkisuuteen aikaisemmin. Terveysvalvonnan vastaus on ollut THL:n tietoihin pohjaten, että legionelloosi ei ole yleisvaarallinen kulkutauti, eikä aiheuta yleisvaaraa. Sen vuoksi tiedottaminen kenties jäi toissijaiseksi asiaksi, toiseksi pelättävissä oli joukkohysteria asukkaiden keskuudessa. Vastaavia tilanteita on myös niin harvoin, ettei sen hoitamiseksi ole muodostunut vakiintunutta toimintatapaa.
Asiasta olisi ehdottomasti pitänyt kertoa kuntalaisille, vaikka mitään yleisvaaraa ei ollutkaan.
Asiasta olisi ehdottomasti pitänyt kertoa kuntalaisille, vaikka mitään yleisvaaraa ei ollutkaan. Suruin riski sairastumiseen on ikääntyneillä ja sellaisilla ihmisillä, joilla vastustuskyky on alentunut. Heidän olisi kuulunut saada tietää asiasta ajoissa.
Kunnissa on valmiussuunnitelmissa varauduttu monenlaisiin kriisi- ja poikkeustilanteisiin, jollainen kyseinen legionellatapaus selkeästi on. Niissä on varmasti painotettu myös viestinnän merkitystä. Ja jos sellaista heti löydy, niin esimerkiksi Kuntaliitossa on tehty erillinen opas kunnan viestintään kriisi- ja erityistilanteissa.
Rehellisyys on kriisiviestinnän ehdoton lähtökohta. Vaikenemalla huhumylly alkaa pyöriä.