Pieksämäen päättäjät ovat vuosikymmeniä kaupanneet kaupunkiaan Varkauteen! Aina kun omat neuvot sovusta ja sopimisesta ovat loppuneet. Onneksi valtuustot ovat ryhdikkäästi torpanneet vastuista pakenemiset ja moiset ”maansamyynnit”.
Silti Pieksämäen yli kuntarajojen ylittävä yhteistoiminta on supistunut, edeltävien kaupunginjohtajien jäljiltä, niin sanottuun Keski-Savoon, vain sen kolmeen kuntaan.
Alue on auttamatta torso. Varkauden kaupunki ja sen kaksi aliasta, Joroinen ja Leppävirta.
Todellinen keskinen Savo ylettyy saman verran länteen kuin nykyinen tyrä itään. Jo vanhastaan siihen ovat kuuluneet Kangasniemi ja Hankasalmi sekä Sisä-Savoksi itseään kutsuvat Rautalampi ja Suonenjoki.
Keski-Savon laajentaminen entiseen mittaansa lisäisi asukkaita 20.000 ja loisi Saimaata vastaavan vesistöalueen. Yhteistyö synnyttäisi 71.000 asukkaan pohjan alueen kehitystä edistäville hankkeille!
Mittava maineteko julkisille tahoille!
Tämä mykkä kaupunki huolestuu aina, kun se epäilee menettävän julkisen maineensa. Maineen jota ei ole. Elinkeinoministeri kävi täällä vuosi sitten. Sanoi että oikein korviin koskee se hiljaisuus, millä Pieksämäki sulkeutuu omista hyvistä puolistaan. Käynnin yhteydessä syttyi hetken hehkunut keskustelu Itärata-hankkeesta. Kaupunkilaisia peloteltiin maineen menettämisellä ja VR:n kostotoimilla, ellei hankkeeseen lähdetä mukaan.
Puoli vuotta myöhemmin täytti VR:n matkustajaliikenne 160 vuotta. Se kuittautui parinpalstan uutisella paikallisessa lehdessä. Ei muuta.
Mitä teki maineestaan huolissaan oleva rautatiekaupunki? Missä oli maankuulun risteysaseman juhla vuosia täyttävälle elinkeinolleen! ”Rautateillä on ollut keskeinen rooli suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä – ja on edelleen”, sanotaan VR:n omilla sivuille.
Samat päättäjät, jotka heittivät Itärataan 1,8 miljoonaa, jättivät käyttämättä oivallisen tilaisuuden maineen julkiseen kiillottamiseen valtakunnan tasolle asti. Tapahtuman hinta olisi ollut korkeintaan viisi tonnia.
Mennyttä mikä mennyttä. Nyt pitäisi tarttua toimen rautatien paikallisliikenteen kehittämiseen!
Alkavaa vuotta värittää toinen paljonkin vakavampi huoli. Kaupunginhallitus päätti erottaa teknisen johtajansa. Äänestyksen jälkeen. Asia menee uudelleen valtuuston päätettäväksi.
Olennainen kysymys on kaupunginhallituksen päätökseen kirjattu eriävä mielipide: ”asianmukaisia perusteluja erottamiselle ei ole”. Onko vai eikö ole? - Riittääkö siihen loukkaukseksi koettu erimielisyys ja sen osoittaminen asiattomiksi koetuin sanamuodoin?
Hävinnyt osapuoli oli esittänyt kaupunginjohtajan ja teknisen johtajan välistä kehityskeskustelua ja pyrkiä siten tilanteen normalisoimiseen.
Valtuuston vastuulle jää jälleen valita joko sovittelu-menettely irtisanomisen sijaan tai ottaa vastuulleen riski satojatuhansia euroja maksavasta ja vuosia kestävästä oikeusprosessista. Ja sen tuottama negatiivinen julkisuus. Mätä media on jo haistanut haaskan lemun.
(Tsehovin näytelmä Kirsikkapuisto kertoo perheen kyvyttömyydestä löytää ulospääsy tilanteessa, jossa maailma ajaa kiivasta vauhtia oman elämäntavan ohi.)
Kirjoittaja on Pieksämäen Lehden emeritus päätoimittaja.