Tapio Rautavaara muisteli vanhuuspäivillään ystävänsä ja työtoverinsa Reino Helismaan viimeisiä aikoja. Vuoden 1964 lopussa tuo kerronnan mestari oli jo sairauden uuvuttama ja vuodelevossa, mutta mieli oli yhä luomisvoimainen. Vielä sairaalavuoteella Helismaa kirjoitti ja ideoi uutta. Hän kertoi keikkareissuilta palaavalle Rautavaaralle uudesta kuunnelmaideastaan, jonka nimeksi tulisi ”Jo joutui joulu Jooniaan”. Sitä varten hänellä on lehtiö vuoteensa vierellä, mutta lopulta riviäkään paperille ei ehtinyt tulla – aika loppui kesken. Joulu joutui kyllä Jooniaankin, mutta tarina ei kerro, millainen se oli. Kertoja oli poissa.
Joulu on odotettu juhla ja siihen valmistautuminen saa vuosi vuodelta suurempia mittasuhteita. Joulun ensimerkit näemme viimeistään jo lokakuussa joulusuklaiden saapuessa ja melko pian jouluvaloja viritetään kaduille ja pihamaille. Tuo joulun odotus ja valmistautuminen ovat monesti yhteistä hauskanpitoa ja ne tuovat mukavasti valoa muuten tähän pimeään aikaan. Joulunalusaika tarjoaa monenlaista yhteistä tekemistä ja yhteen tulemisen mahdollisuuksia moneen makuun.
Tässä työssä saa myös läheltä nähdä sen, kuinka näin joulun alla ihmisten hyvä tahto tulee muuta vuotta selvemmin esiin. Tänäkin vuonna moni ihminen on halunnut pyyteettömästi ja vapaasta tahdostaan auttaa vähempiosaisia. Se on etenkin tänä talvena erityisen tervetullutta, koska toimeentulon ja pärjäämisen vaikeuksia yhä useammalla ihmisellä. Monet yksityiset ihmiset, yhteisöt, yritykset ja järjestöt ovat antaneet konkreettista apua vähävaraisille ja apua tarvitseville: ruokatarvikkeita, lahjakortteja, neuleita ja muuta tarpeellista. Se on selvä osoitus ihmisten hyvästä tahdosta ja joulumielestä.
Tuota hyvätahtoisuutta tarvitaan, sillä joulu voi olla myös toisenlainen juhla-aika. Monelle yksinäiselle, lähimmäisen menettäneelle tai elämässään tukea tarvitsevalle joulun pyhät voivat olla painajaismaisen raskaita. Joulu pysäyttää arjen juoksun ja monet tutut rutiinit katkeavat. Joulunkuvasto on usein perhe- ja sukukeskeinen ja se lisää yksinäisyyden tuntua ja yksinolon kokemusta. Monelle lähimmäisen menettäneelle varsinkin ensimmäiset joulut yksin ovat vaikeita aikoja. Joulun aikana myös elämän muut kriisit kärjistyvät. Jos elämässä on haasteita tai ongelmia, joulun aikana moni kokee ne erityisen kuormittavina. Kuvaavaa lie, että kriisipuhelinpäivystykseen tulee eniten soittoja juuri joulunaikaan.
Tuossa Rautavaaran muistelmassa on lohdullinen ajatus – joulu joutuu meistä riippumatta ja huolimatta siitä, millaisessa elämäntilanteessa olemme. Se tulee sairaalavuoteelle, vangin huoneeseen, se tulee rakkaansa menettäneen kotiin, yksineläville tai yksinäisyyttä kokeville tai vaikka keskuudessamme pakolaisena elävän luo. Joulun perimmäinen sanoma on luoksemme saapuvassa ilossa ja rauhassa. Niistä kumpikaan ei ole meistä kiinni, sillä niitä emme osaa itse tehdä tai ostaa vaan ainoastaan lahjana vastaanottaa. Joulun sanoman kauneus onkin siinä, että elämäntilanteesta huomatta niitä ilon ja rauhan hetkiä voimme kokea. Ja niissä hetkissä – pienissäkin- joulu joutuu Jooniaan ja meille jokaiselle.
Siunausta, iloa ja rauhaa juuri sellaiseen jouluun, jota tänä vuonna vietät.
Kirjoittaja on Pieksämäen kirkkoherra.