Pieksämäellä päätöksenteko on jo konsulttienkin mukaan “tulehtunutta”. Viranhaltijat kiukuttelevat toisilleen, päättäjät toisilleen sekä viranhaltijoille ja vähän sitten vielä somessa ihan kaikille. Tehtyjä päätöksiä ei hyväksytä vaan vaaditaan uusia päätöksiä ja taas uusia, koska taas “päätettiin väärin”.
Jokainen vuoron perään kysyy silmät pyöreinä: “kuka kantaa vastuun?” ja “kuka on syypää?” Minusta melko tyhmiä kysymyksiä. Niinpä olen pariinkin otteeseen itsekseni ärähtänyt tietokoneen näytölle ja sanomalehdelle, “No sinä, hitto vie!”
Ei meidän päättäjien tehtävä ole hyväksyä vain meitä itseä miellyttäviä asioita vaan enemmistön mukaan on mentävä. Muuten “tulehdutaan” kaikki oikein tosissaan ja lopullisesti. Ihan perusantibiooteilla ei sitä tulehdusta hoideta.
Ketään nyt sen kummemmin sormella osoittamatta väännän hiukan rautalangasta, että mitä tarkoittaa päätöksenteko ja sen pohjana oleva demokratia.
Kun jossain instanssissa, esimerkiksi vaikkapa hallituksessa, tehdään lainvoimainen päätös, jok’ikinen päättäjä ja viranhaltija on velvollinen pitämään huolta, että päätöksen mukaan toimitaan. Sillä ei ole väliä onko asiasta äänestetty tai ei ja oliko päätös yksimielinen vai ei. Jos päätös tuntuu omasta mielestä väärältä, se ei ole peruste kieltäytyä toimimasta päätöksen mukaan eikä heittää tahallaan kapuloita rattaisiin. Demokratia harvoin toimii kaikkien mieleisellä tavalla, mutta se on tällä hetkellä parasta mihin ihmiskunta kykenee ja yllättävän usein lopputulos jopa miellyttää enemmistöä. Vaikka pieksämäkeläisille päättäjille ja viranhaltijoille sana kompromissi tuntuukin vieraalta niin monesti joko/tai -tilanteen sijaan kannattaa yrittää sellaista “vähän sulle ja vähän mulle” -tyyppistäkin ratkaisua. Se on keskustelevaa ja neuvottelevaa demokratiaa. Se on sitä jokaisen kaipaamaa yhteistyötä. Toistan: joko/tai-sanelu ei ole yhteistyötä.
Kaikilla on joku mielipide ja lähes kaikilla on myös joku neuvo antaa tulehtuneille viranhaltijoille ja päättäjille. No, niin se on minullakin. Nyt te kaikki tämän ns. tulehdus-kriisin osapuolet otatte lusikat kauniisiin kätösiinne ja lopetatte sen tyhjänpäiväisen kiukuttelun. Edes väsyneet eskarilapset eivät ole noin pönttöjä kuin te päättäjät ja viranhaltijat nyt. Kun omat taidot eivät riitä, myönnätte vajavaisuutenne ja laitatte kipinkapin AVI:n työsuojelupiiriin, työterveyteen tai Työturvallisuuskeskukseen - tai mieluiten kaikkiin - viestiä, että tulkaapa jeesaamaan kun nyt ei onnistu meiltä tämä homma. Sitten annetaan kaikille työrauha ja mennään muissa asioissa eteenpäin. Noihin instansseihin käytetään nimittäin sen verran reilusti veroeuroja, että niitä kannattaa käyttää ulkopuolisina, neutraaleina apuina.
Ei ole heikkoutta myöntää, ettei osaa tai pysty. Näin ollen ryhdistäytykää ja kantakaa sitä vastuuta älkääkä vaatiko sitä aina vain muilta. Aikuiset ihmiset.
Esa Annala (vas.)