Jos aiheessa edetään aikajärjestyksessä, niin Youtubesta löytyy kaksi videota, tosin heikkolaatuisia, mutta nostalgisia, kun ajat olivat hyvät ja tuttuja opettajia videolla vilahtelee.
Kannattaa katsoa. Siilin koulun elämää 1973 ja Siilin koulun elämää osa 2. Tuolloin ei ongelmana ollut koulukiusaaminen tai kiusaaminen yleensä, vanhempia kunnioitettiin, eikä haistateltu tai näytelty keskisormea, puhumattakaan noista nykynuorten vee-alkuisista sanoista ja kuvista. Toisen omaisuuteen ei koskettu puhumattakaan sen rikkomisesta.
Nämä opit oli jo kodista lähtöisin, ja jos joskus tuli tukkapöllyä tai selkäsaunaa, niin yleensä se oli ansaittua, mutta liittyi kurittomuuteen kotona. Nykyään sekin kasvatustyyli on kielletty. Eikä noista mitään traumoja kyllä jäänyt. Itse hankittuja olivat.
Kouluajoilta jäi Siilin koulusta kivoja muistoja ja sen käyttö jatkui aikuisenakin liikuntasalin ja asioiden yhteydessä kotitalousluokan käyttönä jonnekin 2010-luvulle, kunnes koulu lakkautettiin vuonna 2013.
Koulun vaiheet sen jälkeen olivat hämärän peitossa. Mitä toimintaa oli ja kuka sen omisti missäkin vaiheessa. Kait omistaja oli aluksi kaupunki, mutta suurten ylläpitokulujen takia se myytiin jollekin toiselle. Sama tilanne kuin Savonsolmussa ja nyt osuuspankin vastakkaisella puolella olevassa kiinteistössä. Omistajaa ei saada kiinni ja laskut on maksamatta ja paikat hajotettu (Savonsolmu). Koulu on nykyään kylmillään ja sähköt katkaistu. Tosin omistaja eri kuin Savonsolmulla, mutta yhtä epämääräinen.
Kuulin koulun kohtalosta, miten paikkoja oli särjetty ja sotkettu. En ollut käynyt koululla sitten sen sulkemisen ja päätin käydä katsomassa.
Järkytys oli suuri mikä eteeni avautui. Hävitys oli totaalinen. Ikkunoita oli särjetty kymmenittäin, sisällä rikottu kaikki mitä kuvitella saattaa ja seinät kirjoiteltu spraymaalilla täyteen ja ulko-ovia oli täysin selällään. Jopa ovien panssarilasit oli rikottu, joten on pitänyt olla oikein työkalu, jolla paikat on saatu hajalle.
Rikottujen ikkunoiden kautta otin kuvia ja parin aukinaisen oven kohdalla piipahdin sisällä. Tarkempaa tutkimusta sisällä en edes halunnut tehdä. Olin nähnyt tarpeeksi tuota hävitystä. Muistelen mieluummin niitä aikoja kun koulu oli vielä ehjä.
Kuten jo mainitsin, omassa nuoruudessani ei kajottu toisen omaisuuteen tai tehty ilkivaltaa. Ei vain voi käsittää, mikä nykyistä nuorisoa vaivaa, joka pystyy tuollaista tekemään ja käyttäytymään kuten tekevät? Mitä mahtaa päässä liikkua?
Jotenkin tuntuu eläimelliselle tuollaiset teot. Ovatko nuo teot sitten seurausta paljon puhutusta nuorison psyykkisestä pahoinvoinnista ja lisääntyneistä mielialahäiriöistä, kotikasvatuksesta, kavereista, yms. vai mistä?
Noidenkin tekijöiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat varmaan Siilinkoulussa opiskelleet ja muistoja sieltä kertynyt. Nyt nämä vandaalit ovat tuhonneet koulun ja hyvät muistot sen mukana. Onneksi monikaan entinen oppilas tai elossa oleva opettaja ei tuota tuhoa näe ja parempi niin.
Omana kouluaikoina oppilaita oli paljon ja ympäri pitäjää. Elämä on kuljettanut kenet minnekin ja harva tuota tuhoa voi nähdä, onneksi. Parempi pitää mielessä ne kouluajan hyvät muistot, jolloin nuoretkin osasivat käytöstavat. Parempi jos koulu purettaisiin, mutta sekin maksaa. Olisi poissa silmistä ja poissa mielestä. Tippuvat ikkunalasit ovat lisäksi vaarallisia.