Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Paikallisliikenteen säilyttäminen

Muistelen 70-luvun alkua. Oli alkamasa paikallisliikenteen alasajo rautateillä. Savonradan vaikutusalueella herättiin vastustamaan tätä aloitetta. Alueen kunnissa valittiin edudstajat toimikuntiin. Virtasalmelta siihen tulimme Paavo Nieminen ja allekirjoittanut. Olimme molemmat Loukolampi-Montolasta, jolle alueelle rautatie ja sen paikallisliiikenne merkitsivät paljon.

Sivumennen sanoen, henkilökohtainen paikallisliikennekokemukseni on kattanut Pieksämäeltä kaikkiin ilmansuuntiin! Varsinkin lapsuudesta muistan, kun usein sekä jouluna että kesälomalla matkustimme Loukolammelta Helsinkiin ja Lohjalle. Jo viimeistään Tervalahdessa (seisake Kantalan ja Haukivuoren välillä) aloin syödä äidin tekemiä eväitä! Sitten saatoinkin nukkua penkkien yläpuolella heiluvissa verkkohyllyissä.

Kalkkitehtaan aikaan paikallisliikennehistoriaan kuulu myös pienoisrautatie, kiskoväli 60 senttiä. Matkaa kuusi kilometriä Montolasta Loukolammelle. Se korvasi hevoset kalkkikiven kuljetuksessa 1933-luvulta vuoden 52-luvun koppuun. Oma erikoisuutensa oli se, että henkilöliikennettä varten avovaunu oli pienoisveturin (pikkupässin) edessä. Valitettavasti noista pienoishöyryvetureista paikkakunnalle jäi muistoksi vain kuvia. Kiskot purettiin.

Kalkkikiven kuljetus siirtyi 1953 Kuljetusliike Jouha-Tarkiaiselle. He hoitivat myös henkilöliikennettä kiitettävästi välillä Lokolampi-Montola. Usein kuorma-autonkoppi oli niin täynnä koululaisia, että hyvä kun kuljettaja mahtui paikalleen.

Loukolampi oli tonneissa mitattuna yksi Savonradan suurimpia asemia ellei suurin. Kajkkitehtaalta lähti vilkkaampaan aikaan noin 20 koppivaunua päivittäin.Vaunuissa oli kuormaa, kussakin säkkitavarana 12-13 tonnia. Myynnissä työskennellyt Vuokko Koskinen muistelee, että jo kuormakirjojen tekemiknen todella työllisti paljon. Tuotenimikkeitäkin oli yli 20! Myöhemmin autokuljetus ja irtotavarana toimitus vähensivät rautatien merkitystä.

Perustetun toimikunnan työskentely sujui joustavasti. Tavoitteena oli viedä muistio perusteluineen eduskunnan liikenneministeriöön ja tuoda esille ne tosiasiat, jotka puolsivat paikallisliikenteen säilyttämistä. Poliittisia erimielisyyksiä toimikunnassa ei ollut.

Kun luovutustilaisuus oli ohi, istuin Paavo Niemisen ja Haukivuoren edusajien Elmeri Kantasen ja Ilmari Mattilan kanssa Eduskunnan kahvilassa. Yht`äkkiä Elmeri Kantanen huudahtaa: ”Ulkoministeri tulee meitä tervehtimään!” Niinpä hän nousee ja ojentaa kätensä, johon ulkoministeri ei tartu, vaan tekee täyskäännöksen. Kaikki läsnäolijat huomasimme, ettei ministeri ollut oikein työkuntoinen.

Päivän päätteeksi menimme seuraamaan eduskunnan täysistuntoa. Kesken istunnon alkoi kuulua outoa koputusta. Pian tajusin, että puhemies yritti saada Veikko Vennamon puheen loppumaan. Hänen mainostemppunsa päättyi siihen, kun vahtimestarit kantoivat hänet ulos.

Toimikuntamme hyvästä yrityksestä huolimatta paikallisliikenne maakunnissa loppui rautateillä. Se oli niin konaisvaltaisen täydellistä, että asemarakennuksetkin piti purkaa! Esimerkiksi Loukolammen seudulla se merkitsee vieläkin sitä, että jos et omista autoa, eläminen on hankalaa.

Ilokseni tämän lehden sivuilta 10.9. luin tärkeän uutisen, jonka sanoma minulle on: Nyt, noin 50 vuoden jälkeen, jo eri puolilla Suomea on virinnyt hankkeita paikallisliikenteen palauttamiseksi! Uskon, että ”näissä talkoissa” Pieksämäki tulee olemaan yksi keskeinen tekijä.

Olavi Roivainen

Muurame