Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matti Pehkosen kolumni Miehen mitta: Ennen mies maansa myöpi kuin sanansa syöpi

Selasin siskoni kanssa vanhoja lapsuuskuvia vuosikymmenten takaa. Yksi kuva huvitti meitä erityisesti: kuvassa isäni yrittää opettaa minulle oikeaa moottorisahan työasentoa. Olin kuvassa kolmevuotias ja leikkiähän se isältä tietysti oli. Kuvaa katsellessa siskoni kysyi, mitkähän odotukset isällä mahtoi tuolloin olla? Kysymys oli hyvä – useinhan vanhemmilla on omat odotuksensa ja toiveensa jälkikasvulleen.

Kävin asiaa oikein pohtimaan. Asiaa kyllin mietittyäni jouduin toteamaan, että vanhempani eivät yrittäneet kasvattaa minua odotuksiaan vastaavaksi tai muutenkaan mielensä mukaiseen muottiin. Minua ei kiinnostanut urheilu eikä moottorit, en ollut liikunnallinen enkä käsistäni kovin kätevä. Ja viimeistään ensimmäinen kesä isän kanssa istutussavotassa teki hänelle niin kuin itsellenikin selväksi, etten varmasti tulisi oppimaan sitä oikeaa sahan työasentoa koskaan. Tämä ei isää kuitenkaan haitannut, sain kasvaa rauhassa.

Yhdessä asiassa isä kuitenkin oli ehdoton: annetut lupaukset piti pitää. ”Ennen mies maansa myöpi kuin sanansa syöpi”. Kuulen nuo lapsuuden sanat yhä korvissani, mutta mielestäni tuo periaate sopii hyvin miehen mitaksi tänäkin päivänä - lupaukset pidetään ja annettuun sanaan pitää voida luottaa. Meni kuitenkin pitkään, ennen kuin oivalsin tuon elämänohjeen syvemmän merkityksen. Pidettyyn lupaukseen ja annetun sanan lunastamiseen liittyy vahvasti luottamus. Kaikki kanssakäyminen elämässämme niin kotona, työpaikalla ja muuallakin perustuu juuri luottamukselle. Pidetyt lupaukset vahvistavat sitä ja vastaavasti syödyt sanat murtavat luottamuksen hetkessä. Luottamuksen jälleenrakentaminen on aina pitkä ja vaivalloinen tie.

Lupauksia on kevyitä, joita annamme arjessa ohimennen toisillemme ja on lupauksia, jotka ovat elämänmittaisia sitoumuksia. Kummassakaan tapauksessa lupaus ei ole vain hyvää tahtoa ja hetken halua onnistua. Lupaukseen kätkeytyy sitoutumisen ajatus: pidän lupaukseni, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Pidän lupaukseni, vaikka se vaatisi minulta ylimääräisiä ponnisteluja.

Vanhan viisauden mukaan lupaus on kuin maksamaton velka. Lupauksia antaessaan kannattaa harkita, voiko annetun sanan lunastaa, sillä lupauksiamme myös koetellaan. Hyvässä uskossa ja vahvassakin luottamuksessa annetut lupaukset voivat käydä raskaiksi ja työläiksi pitää. Eteen voi tulla tilanteita, jolloin pääsisi helpommalla, jos vain söisi sanansa ja taipuisi joko ryhmäpaineen tai oman mukavuudenhalun edessä. Silloin tuota sitoutumista koetellaan ja lupauksen velka tulee maksuun.

Elämämme ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja joskus voimme joutua kohtaamaan tilanteen, kun lupaus on liian raskas. Aina voimamme riitä sen pitämiseen, vaikka niin haluaisimme. Lupauksen taakan alle voi elämässään myös luhistua ja murtua. Ne tilanteet eivät usein ole helppoja ja sellaisina elämän käännekohtina kannattaa olla itselleen armollinen.

Kahden teini-ikäisen isänä mietin omia odotuksiani ja toiveitani. Ilokseni huomaan, että lapseni ovat jo nyt kasvamassa omiin suuntiinsa enkä muuta tulevalta toivo, kuin että he olisivat elämässään onnellisia. Ja muuta en osaa heidän kasvultaan edellyttää, kuin että he kasvaisivat sanansa mittaisiksi. Siinä on kylliksi haastetta yhdelle elämälle ja mitta ihmiselle.

Kirjoittaja on Pieksämäen kirkkoherra., joka asuu Varkaudessa.