Mielipide | Eikö kenenkään puserossa liikahtanut?

Valkopaitainen lenkkeilijä, kokemuksesi oli inhottava. Ja ukkojen käytös tuomittavaa ja öykkärimäistä. Se kertoo ylimielisyydestä ja ”luvasta” tehdä, mitä vain ja sikailla näin pienellä paikkakunnalla ”koko rahan edestä”.

Ennen kaikkea tämmöinen käytös kertoo sydämen sivistyksen puutteesta ja ihmisen käyttö-ohjeiden tuntemattomuudesta. Tästä seuraa, että kasvetaan miehen, aikuisen mittoihin, mutta sisältä jäädään lapseksi, joka toteuttaa mielihalujaan narsistisesti muista ja muiden tunteista välittämättä. Lapsi aikuisen mitoissa on luonnotonta. Silloin ollaan hukassa ja eksyksissä itseltään ja minuudeltaan. Luonnollinen kulku on, että lapsesta kasvetaan aikuiseksi, joka ottaa vastuun itsestään ja elämästään, eikä roiku joukon jatkona huutelemassa.

Kurittomia osaamme olla vaivatta. Siitä poisoppiminen on työlästä. Se vie lähes koko elämän, ellei lapsena olla opeteltu ihmisyyttä ja ihmisenä olemista luonnollisena osana elämää.

Kiitos kirjoituksestasi. Se on oivaa oppimismateriaalia meille kaikille, isille, äideille, opettajille, kaikille kasvattajille. Sitä kannattaa lukea, analysoida, ”testata” loputtomiin. Näin asennekasvatamme uutta sukupolvea mieleltään, sielultaan ja tahdoltaan terveempään elämään.

Mutta ottakaamme tavaksemme tarkata joka päivä itseämme ja käytöstämme, sillä olemme esimerkkejä. Meitä luetaan ja katsotaan. Elämämme ja katseemme saattavat olla 5. ja 6. evankeliumi.

Neljä ensimmäistä: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovatkin varmaankin jo tuttuja.

Riitta Sippo