Koviksen kolumni Kielletyt paikat

Vappuaattona oli laitimmainen päivä, jolloin yleisillä uimarannoilla voi oikein kaksin käsin vedellä sauhuja poltettavaksi, tai muutoin kuumennettavaksi tarkoitetuista tupakkatuotteista. Näitä tuotteita ovat myös sähkösavukkeet ja poltettavaksi tarkoitetut kasvisperäiset tuotteet. Mitähän nämä oikein erikseen mainitut kasvisperäiset tuotteet lienevät, kun minusta tupakkakin on kasvi? Vähän ihmetyttää myös tämä kiellon määräaikaisuus. Pössyttelijät voivat näet sankoin joukoin rientää biitsille repimään sania pintaan heti lokakuun alusta.

Ulkona tupakointi on jo aiemmin kielletty leikkikentillä ja yleisten tilaisuuksien katoksissa ja katsomoissa, sekä muissa tilaisuuden seuraamiseen tarkoitetuissa tiloissa, joissa osallistujat oleskelevat paikoillaan. Koskeekohan tämä myös festareiden seisomapaikkoja? Jos vaikka Eläkeläisten soittaessa on pakko alkaa hillittömästi joraamaan, niin voiko samalla poltella?

Kaikissa tapauksissa kieltoalueet on omistajan toimesta varustettava tupakointikiellon osoittavilla opasteilla. Jos joku ei näistä kielloista tiedä, tai ei osaa kieltomerkkejä tulkita niin luulen, että valvojia löytyy pilvin pimein ilman viranomaisiakin. Ja se on hyvä asia. Huomaavaiset tupakoitsijat ovat jo ennen kieltoja osanneet käyttää maalaisjärkeä.

Leikkikentillä, yleisillä uimarannoilla, torilla toriaikana, yleiseen käyttöön kunnostetuilla laduilla tai urheilukentillä saattaa olla jo asennettuna muita kieltomerkkejä. Kieltomerkeissä on yleensä vain yhden eläimen kuva, mutta lain mukaan kiellot koskevat myös kissoja, hevosia, sekä soveltuvin osin muita koti- tai lemmikkieläimiä. Omistaja ei siis saa viedä mukanaan em. eläimiä kyseisiin paikkoihin. Laissa on muuten erikseen mainittu, että ratsastaminen ja hevos- tai muulla vastaavalla ajoneuvolla ajaminen on kielletty mm. kuntopoluilla. Mitenhän mahtaa toimia näiden kieltojen noudattaminen ja valvonta?

Onneksi suurin osa eläinten omistajista on tolkun ihmisiä, lukutaitoisia ja jopa maalaisjärjellä varustettuja. Näyttäisi siltä, että tiettyjen koti- ja lemmikkieläimien omistajat noudattavat sääntöjä paremmin, kuin toiset. Liikumme vaimon kanssa paljon luontopoluilla ja yhtään kertaa ei ole tullut vastaan hevos- tai muulla vastaavalla ajoneuvolla pyyhältävää kulkijaa. Kissojen, kilpikonnien, hamstereiden tai vastaavien taluttajia on harvemmin Hiekanpään, tai Tahinlammen uimarannoilla näkynyt. Puhumattakaan, että ne polskisivat vedessä.

Meillä on myös alueita, joissa eläinten oleskelua laissa ei erikseen mainita. Osa näistä on varustettu kieltomerkillä, joissakin vanhan käytännön mukaisesti eläinten liikkuminen ei ole suotavaa. Esimerkkinä mainittakoon hautausmaat, mutta joidenkin on hänet näköjään niillekin vietävä. Hänhän ei tällekään mitään voi, sehän se syyllinen on.

Tässä on käsitelty ainoastaan lemmikkien liikkumista ja oleskelua ulkoalueilla. Julkisista sisätiloista on sitten aivan omat pykälät. Enkä myöskään suuremmin ota esille päästöjä, joita omistajat eivät vaivaudu korjaamaan. Tähän on USA:ssa olemassa ratkaisu. Siellä toimii jätösten korjaamiseen erikoistuneita yrityksiä, jotka hoitavat suurempien ja pienempien alueiden siivouksen. Pieksämäellä ei tällaiselle vielä taida olla markkinoita, ja toisaalta tämä vähentäisi merkittävästi kevään some- ja lehtikirjoittelua.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, aina ekologisesti, ilman sähköä polttanut.