Kolumni Hyvästi, asematunnelin upeat graffitit. Hurraa, esteettömyys!

"Anna olla viimeinen kerta, kun odotan Pieksämäen asemalla junaa." Käteni olivat kohmeessa, kun töpöttelin meseviestiä kaverille. Napakka tuuli pahensi tilannetta ennestään, ja 25 pakkasastetta nakersi naamaani kuin pienet partahöylän terät.

Takana oli kolme tuntia junamatkaa ja väsymys painoi. Sellaisissa tilanteissa en oikein osaa olla reipas ja urhea.

Pakenin ulkoilmaa hissiin, koska aseman odotustila oli myöhään illalla suljettu. Hississä haisi, mutta sentään olin lämpimämmässä kuin ulkona laiturilla.

Näihin ylin kymmenen vuoden takaisiin muistoihini olen palannut nyt alkukesästä kerran jos toisenkin – viimeksi tiistaina, jolloin tulin junalla Pieksämäelle ja katselin vesisateessa jatkoyhteyttä odottavia matkustajia. Sää ei ollut yhtä hirveä kuin joskus joulukuussa 2009 mutta moni kävi nykimässä rautatieaseman odotustilan ovia, jotka ovat olleet lukittuina toukokuun alusta alkaen.

VR:n mainoksissa junamatkailu on rentouttava tapa liikkua, eikä kuvastoon istu vilkkaan risteysaseman todellisuus. Sää on toki pukeutumiskysymys mutta kyllä ainakin itse odottaisin mieluummin puoli tuntia sisätiloissa kuin hytisten ulkona.

Vaikka lapuissa lukee, että tilat ovat kiinni ilkivallan takia, syytän VR:ää. Ilkivaltaa on todennäköisimmin siellä, missä ei ole valvontaa ja valvontaa VR ei ole järjestänyt odotustilaan.

Asemanseutua kehitetään nyt sekä Pieksämäen kaupungin että Väyläviraston voimin. Väylävirasto vastaa ratapihan kunnostuksesta ja kaupunki asematunnelin.

Asemarakennus odotustiloineen on VR:n, eikä sen korjausta tai uudisrakennusta ole suunnitteilla.

Erilaiset liikkumistarpeet huomioiva kaupunkiympäristö on myönteinen asia, ja miljoonia euroja maksava remontti kohentaa alueen esteettömyyttä. Esteettömyydestä hyötyvät pyörätuolia tai rollaattoria käyttävät ja väitän, että käytännössä aivan kaikki. Asematunnelin läpi voi jatkossa kulkea vaikkapa lastenvaunujen kanssa ilman että tarvitsee kivuta portaita tai mennä hissiin. Myös pyöräily Kontiopuiston ja keskustan välillä sujuvoituu.

Remontista on käyty vilkasta poliittista keskustelua ja kiitettävän monesta näkökulmasta. Kuitenkin yksi näkyvä asia on unohtunut ja se on asematunnelin graffitien kohtalo.

Kunnostuksen yhteydessä tunnelia levennetään 80 senttimetriä ja siinä yhteydessä viimeistään graffitit tuhoutuvat.

Katutaiteen luonteeseen kuuluu katoavaisuus. Vanhat kuvat jäävät uusien maalikerroksien alle ja katujen galleriat ovat jatkuvassa muutoksessa. Tuhoutuminen on siis tavallaan luonnollista, mutta Pieksämäen asematunnelin maalauksia voi pitää pikemminkin tilaustaiteena kuin kapinallisena katukulttuurina.

Ryminä-kollektiivi toteutti graffitit kesällä 2022 Uusi Perliini -taidekadun yhteydessä. Maalaustyöt saivat hankkeeseen 8 000 euron apurahan Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolta ja myös Pieksämäen kaupungin kulttuuritoimi tuki katutaideprojektia.

Graffitit saivat hyvän vastaanoton ja teokset ovat saaneet olla suhteellisen rauhassa eikä niitä ole tuhottu sotkemalla. Itselleni ne ovat tuoneet iloa joka kerta, kun olen kulkenut tunnelin kautta.

Vähintäänkin teokset olisivat ansainneet viralliset jäähyväiset kulttuurimyönteiseksi profiloituvalta kaupungilta. Toivottavasti graffitit on edes tallennettu valokuvaamalla. Nyt kun työt ovat jo alkaneet tunnelissa, kuvamuistojen ottaminen on myöhäistä.