Vänrikki Stoolin tarinoissa Runeberg runoilee nuoruuden huolettomuudesta osuvasti:
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahaisin,
kun nuor' on, ylioppilas, ja puutetta ei laisin,
ja huolt' ei tuntis ollenkaan,
kun viikset vain sais kasvamaan!
Kerran eräs työtoveri kertoi terveisensä rippikoululeiriltä. Rippikoululaisten kanssa oli keskusteltu siitä, mikä elämässä on tärkeää. Yksi nuori oli ilmoittanut, että hänelle elämässä tärkeintä on keuliminen – siis polkupyörällä ajaminen eturengas ilmassa. Vastaus oli vilpittömän suora ja rehellinen ja sellaisena loistava välähdys 15-vuotiaan elämään. Elää hetkessä ja murheetta – ja siten jokaisen nuoren kuuluisi saada nuoruutensa elää. Vaikka keulien ja ilman suurempia huolia huomisesta.
Vaikka eihän se elämä koskaan pelkää kevyttä pintaliitoa ole. Nuoruuteen kuuluvat aina kasvukivut ja mielen myllerrykset. Nuoruudessa eletään hetki hukassa ja suuntaa etsien - lapsuuden aika on päättynyt, mutta aikuisuus ei ole vielä alkanut. Se on monella tapaa jännittävää ja ehkäpä jossain määrin pelottavaakin aikaa. Edessä on suuria valintoja ja oman polun etsimistä, eikä kolhuilta kukaan varmasti välty. Usein oppi menee meihin perille vasta kantapään kautta. Mutta etsiminen ja hakeminen sekä yrittäminen ja erehtyminen tulee olla nuorille mahdollista.
Näiden tavanomaisten kysymysten lisäksi viime aikaiset tutkimukset kertovat syvästä hädästä: Nuorten henkinen, fyysinen ja sosiaalinen pahoinvointi on lisääntynyt vuosi vuodelta. Esimerkiksi ahdistuneisuudesta ja masennusoireista kärsii joka viides nuori. Myöskään yksinäisyys ei ole ainoastaan ikäihmisten kysymys: Yksin oleminen ja kavereiden puute olivat viime vuonna yleisin syy, jonka takia lapset ja nuoret soittivat Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavaan puhelimeen.
Koronan ja Ukrainan sodan myötä myös nuorten ihmisten elämän horisonttiin on ilmestynyt pilviä ja uhkakuvia. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kohteena ovat olleet juuri koronan vuoksi kärsivät nuoret. Korona-aika vei monelta lapselta ja nuorelta tulevaisuuden näkymät ja eristäytyminen ja etäopiskelu lisäsivät yksinäisyyttä. Toisaalta sotauutiset vievät elämältä ennakoitavuutta ja tulevaisuuden taivailla on monenlaisia pilviä.
Nämä pilvet varjostavat monen nuoren tulevaisuuden pohdintoja ja ne näkyvät kasvaneena pahoinvointina. Vastuu ei kuitenkaan koskaan ole lapsilla ja nuorilla, vaan vastuu on aina aikuisilla ja aikuisilta sitä voi myös edellyttää. On aikuisten vastuulla, että jokaisella nuorella on kasvurauha ja kaikki tarvittava tuki aikuisuuden ensiaskelissa ja suurissa elämän valinnoissa. Aikuiselta voi edellyttää vastuuta: vastuuta itsestään, vastuuta perheestä, vastuuta lapsista, vastuuta työstä ja niistä velvoitteista, joihin on sitoutunut. Nuoruus on aikaa, kun noihin vastuuntaakkoihin vasta kasvetaan. Lapsen pitää saada olla lapsi, nuoren kuuluu saada olla nuori.
Tänäkin kesänä tuhannet nuoret päättävät koulunsa ja valmistuvat – kuka ammattiin ja kuka painaa päähänsä valkolakin. Joka tapauksessa katse on kohti tulevaisuuden haaveita, toiveita ja unelmia. Nuoruuden päivät ovat niitä elämän armaita aikoja, kun saa suunnitella ja miettiä tulevaisuutta. Se vaatii rohkeutta ja kysyy luottamusta. Sitä aikuisten tulee nuorissa vahvistaa.
Huominen on nuorison, vaikkei tämä päivä olisikaan.
Kirjoittaja on Pieksämäen kirkkoherra.