Mielipide | Onko tuulivoima oikeasti ympäristöystävällistä?

Tuulivoimasta puhutaan ympäristöystävällisenä energiantuotantona ilman, että tarkemmin mietitään, onko se oikeasti sellaista. Yleensä ajatellaan vain ilmastoa, ja sitä, että tuulivoimaloiden toiminnasta ei aiheudu ilmaan hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä. Tämä on kuitenkin liian suppea näkökulma.

Suomeen halutaan rakentaa tuhansia uusia tuulivoimaloita, ja ne sijoitetaan pääasiassa syrjäisille seuduille. Metsiimme rakennettavat ”tuulipuistot” ovat kuitenkin todellisuudessa tuhansien hehtaarien laajuisia teollisuusalueita, jotka voimaloineen, huoltoteineen ja sähkönsiirtolinjoineen pirstovat vielä jäljellä olevia yhtenäisiä luontoalueita, katkaisevat ekologisia yhteyksiä, hävittävät ja kaventavat luonnonvaraisten eläinten elinpiiriä, vähentävät luonnon monimuotoisuutta, ja tuovat mukanaan luontoympäristöön kuulumatonta melua ja lentoestevaloja.

300-metriset tuulivoimalat tarvitsevat raskaat raudoitetut betoniperustukset, ja voimaloiden pystyttäminen edellyttää voimakasta maanmuokkausta. Pystytysalueisiin ja huoltoteihin uppoaa suuria määriä mursketta, joka on myös louhittava ja tuotava paikalle jostakin. Maanmuokkaus vaikuttaa maaperän kosteuteen ja vedenkiertoon. Perustuksista ja rakennelmista liukenee aikojen kuluessa maaperään erilaisia haitallisia aineita, ja lavoista irtoaa kulumisen ja eroosion seurauksena hiukkasia ympäristöön. Maahan vuotaessaan voimaloiden voiteluaineet ja kemikaalit saattavat liata maaperää ja pohjavesiä.

Jokainen tuulivoimahanke tarvitsee sähkölinjan siirtämään tuotetun sähkön valtakunnanverkkoon. Koska hankkeet sijoitetaan harvaan asutuille alueille kauas sähkön käyttäjistä, tarvitaan lisää voimalinjoja viemään sähköä Etelä-Suomen käyttäjille. Tuulivoimatuotannon suuri vaihtelevuus lisää sekin sähkönsiirtokapasiteetin tarvetta. Seurauksena maahamme syntyy kymmenien tuhansien kilometrien pituinen, leveitä puuttomiksi raivattuja johtokäytäviä vaativa sähkölinjojen verkosto.

Nykyisin ajatellaan, että perustukset voidaan jättää paikoilleen voimaloiden purkamisen jälkeen, vaikka kukaan ei taida edes tietää, mihin tällainen käsitys perustuu. Ainakaan voimassa olevasta jätelainsäädännöstä ja EU-määräyksistä tätä näkemystä ei voida johtaa. Jätelaissa edellytetään kaiken purkujätteen viemistä pois ja kierrättämistä, ja viime kädessä siitä vastaa maanomistaja. Lapojenkaan kierrätykselle ei ole vielä löydetty rahoittajaa.

Uusien voimaloiden valmistamiseen ei ole riittävästi kierrätysmateriaaleja, vaan raaka-aineiden ja koneistoihin käytettävien harvinaisten metallien tarpeen lisääntyessä tarvitaan lisää kaivoksia. Kaivostoiminnankaan lisääntyminen ei ole ympäristölle ongelmatonta, perustettiinpa uudet kaivokset minne päin maailmaa hyvänsä.

Sari Murto

FM, puheenjohtaja

Riitta Lindgren

KTM, hallituksen jäsen

Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry