Mielipide | Hyvinvoinnin markkinat

Kannan huolta alueellisten, seudullisten ja paikallisten hyvinvointialan toimijoiden tulevaisuudesta, myös toimijoiden, jotka syntyvät nyt yhtiöittämisten kautta pakon sanelemana. Rahaa hyvinvointipalveluiden tuottamiseen tulee veronmaksajilta, myös se raha, joka jaetaan palveluseteleihin. Ei kiinnostanut monia äänioikeutettuja!

Hyvinvointialueet tulevat kilpailuttamaan ja ostamaan paljon palveluita. Suuret yritykset voivat ottaa markkinan, kun kestävät joillakin alueilla huonoa tulosta ja tappioitakin useamman vuoden. Pieni toimija ei kestä. Ostavatko isot yritykset ne pois markkinoilta?

Sellaisia suurten, yksityisten palveluntuottajien monopoleja ja/tai kartelleja en toivo, jotka voivat sanella hinnat, maksattaa ne veronmaksajilla ja tulouttaa voitot maan rajojen ulkopuolelle. Mahtaneeko kilpailulainsäädännöstä löytyä riittävästi tulppaa määräävän markkina-aseman väärinkäytölle?

Eteläsavolaisten alueellisten ja paikallisten pk-toimijoiden toivon pärjäävän kilpailutuksissa ja voivan työllistää alueen väkeä palvelumarkkinassa. Se vaikuttaa väestökehitykseen ja työllisten määrään alueella. Tulemme tarvitsemaan jokaisen veroeuron väestömme palveluiden turvaamiseksi. Tässä on tärkeä vaikuttamisen paikka niillä hyvinvointialueen luottamushenkilöillä, jotka kohtaavat kilpailutusten toimintakentän, ja hankintojen pitää tapahtua lain mukaan.

Kilpailutuksissa mukana olevien ja myös julkisen puolen toimijoiden kustannuslaskennan soisi olevan asianmukaista ja mahdollistavan vertailtavuuden. Rahankäytön pitää tähdätä mahdollisimman hyvään vaikuttavuuteen palvelutuotannossa myös hyvinvointialueella. Merkitystä on sillä, miten raha kiertää kansantaloudessa, jääkö se alueelle ja palaako käytettäväksi hyvinvointipalveluihin.

”Kiky-aikoja” elimme vain muutama vuosi sitten. Nyt on kova puute ammattihenkilöstöstä ja jää nähtäväksi, millä ehdoilla työehtosopimukset syntyvät ja miten hyvinvointialueiden pakollinen palkkaharmonisointi saadaan toteutetuksi. Siinä yhtälöä kerrakseen, kun verotuksen kiristyminen ei ole toivottavaa, vanhenevan väen palvelutarve kasvaa ja työikäisten osuus pienenee eikä hakeutuminen hoitoalan opintoihinkaan ehkä näyttäydy houkuttelevalta.

Mahtaneeko kilpailulainsäädännöstä löytyä riittävästi tulppaa määräävän markkina-aseman väärinkäytölle?

Ja mikä lienee ammatillisen koulutuksen tulevaisuus?

Tuula Kuronen

kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen

maakuntavaltuutettu

aluevaltuutettu

Pieksämäki