Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mielipide | Mitä meistä tuli?

Muistelen usein noita ammattikoulukavereitani ja sitä, miten hyvin he ovat työelämässä onnistuneet. Moni on mennyt pitkälle ammattikoulupohjalta. Minulla on selkeä mielikuva siitä, miten laadukasta opetus oli. Teoria- ja työopettajat paneutuivat tehtäviinsä. Tavoitteena oli ammatti-ihmisistä kouluttaa niin hyviä, että sillä pohjalla pystyy perustamaan omia yrityksiä.

Näitä olivat mm. Arvo Nyyssönen Montolasta, yritys nykyään Pieksämäellä PK-Kanavat Oy, tyttärensä Anneli Miettisen johdossa. Vaimonsa Mirja (os. Riipinen) sai oppinsa samaisessa Keskusammattikoulussa ja perusti kampaamon Montolaan. Veli Teittinen Pieksämäeltä muistetaan saman nimisen firman johdosta. Risto Riipisen ura ammattikoulun jälkeen johti tekuun ja toteutti jo ammattikouluaikaisen haaveensa olemalla yritystoiminnassa putkialan suurimpia. Edelleen muistan Oiva Kesosen, Hänestä tuli Partekin Saksan Elementtitehtaan vetäjä ja myöhemmin vielä toimi Toijalassa. Unto Kanto toimi Nokian työsuhdepäällikkönä. Oma lukunsa on kämppäkaverini Paavo Tyrväinen. Hän työskenteli ammattikoulun jälkeen useissa tiilitehtaissa. Näin hänestä kehittyi Suomen koko tiiliteollisuuden arvostettu asiantuntija. Miehellä piti kiirettä.

Oma opinpolkuni samaisen Keskusammattikoulun jälkeen jatkui Kuopion tekuun. Elinikäinen oppiminen päätyi Jyväskylän Yliopistossa suoritettuun MBA-tutkintoon. Väliin mahtuivat Johtamistataidon Opiston sekä Insinööri- ja Rationalisointiliittojen ym. koulutukset. Partekin omistuksessa olleen Safematicin taival katkesi pankkiriisiin 90-luvun alussa. Uusi johto otti asiat hoitaakseen. Perustin Simac Oy:n, jota vaihetta kesti yli 10 vuotta. Sen jälkeen englantilaiset ostivat yritykseni ja siitä tuli AESSEAL Finland Oy. Tällä hetkellä sitä johtaa ammattikoulun ja oppisopimuksen kautta kouluttautunut poikamme Miikka. Käyntikortissa lukee Regional Manager.

1980–90-lukujen tienoilla kuulin, että ammattikoulujen ainesisältöä oli supistettu. Ikävää kerrottavaa eri koulujen rehtoreilta, kun olimme juuri koolla kauppakamarin koulutusvaliokunnassa. Vaikka yllä kerroin 1950-luvun opintojaan jatkaneista ja uraa tehneistä luokkakavereistani, niin työelämässä huomasin, kuinka jatkuvasti todettiin, että ratkaisevilla paikoilla ovat ne aina tärkeät peruspuurtajat ja heidän ammattitaitonsa. Muistan messumatkalla tapaamani japanilaisen yritysjohtajan ajatuksen, jonka hän kirjoitti minulle: ”Muista olla aktiivinen ja onnellinen työssäsi!” Sitä näin usein työpaikoilla liikkuessani. Olen erittäin kiitollinen, että kohdalleni ja luokkatovereilleni sattuikin niin motivoituneet opettajat.

Tämä tuli mieleeni, kun kymmeniä vuosia ammattikoulun jälkeen pidin alustuksen Jyväskylän Sähköteknilliselle seuralle. Huomasin, että kuulijakunnassa saattaa olla eräs ammattikoulunopettaja Jyväskylästä. Menin häntä tervehtimään esitykseni jälkeen. Tuttuhan hän oli. Hieman jopa liikuttuneena hän kertoi, miten oli meidän työuria seurannut.

Muurame