Koviksen kolumni Vetyä venttaillessa

Ultra Bra haikaili Anni Sinnemäen sanoin olemattoman tuulivoiman perään biisissä Ilmiöitä. Yhtenä ilmiönä taisivat olla alushousut. Sinnemäki on nyt Helsingin apulaispormestari ja tuulivoimaakin rakennetaan vauhdilla.

Tuulivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta on noin 10 prosenttia, ennuste ensi vuodelle on noin 13. Tämä on hyvä asia kunhan muistetaan, että tuulivoima ei yksin riitä. Rinnalle tarvitaan säätövoimaa, jolla reagoidaan sähkön tuotannon ja kulutuksen välisiin vaihteluihin. Sähköä ei vielä pysty varastoimaan suuria määriä, joten sitä on tuotettava verkkoon joka hetki saman verran, kuin sitä kulutetaan.

Suurin osa Suomen säätövoimasta tuotetaan vesivoimalla, tai tuodaan muista pohjoismaista, Venäjältä ja Virosta. Nettotuonnin osuus on noin 18 prosenttia. Käsitykseni mukaan täyteen omavaraisuuteen pääseminen tulisi kalliiksi kuluttajille, veronmaksajille, tai molemmille. Kotimaista tuotantoa pitäisi kuitenkin olla enemmän kaikkein suurimman kulutuksen aikana.

Säätövoiman tarve lisääntyy, koska lämpövoimaan perustuvaa sähköntuotantoa poistuu suuria määriä ja samalla säiden mukaan vaihteleva aurinko- ja tuulienergian osuus lisääntyy. Säätövoimalla hoidetaan myös mahdolliset tuotannon häiriötilanteet.

Valistusosion jälkeen palataan Sinnemäkeen, tai ainakin Vihreisiin, De Gröna. Heidän kannattajiaan on ihan lähipiirissäni ja tuttavinakin. Vihreät lähtivät ovet paukkuen pariinkin kertaan hallituksesta ydinvoimapäätösten tiimoilta. Yritin joskus avata keskustelua kyseisen voiman hyvitä puolista, mutta se voima ei tuntunut olevan heidän kanssaan. Y-sanakin oli kiellossa, YUP-yhtyeestäkin piti puhua Jarkko Martikaisen bändinä. Tenttasin aikanaan mielipidettä myös eräältä nykyiseltä kunnanvaltuutetulta, vastaukseksi sain sylillisen tuulta ja aurinkoa.

Ilokseni vihreät, ainakin nuoret, näyttäisivät olevan löytämässä valon. Eli vastauksen kysymykseeni: ”Mikä sitten on riittävä vaihtoehto päästöttömälle energialle, jos se ei ole ydinvoima?”

Nyt heidän mielestään valtion ei pidä poissulkea yksittäisiä polttovapaita lämmöntuotantotapoja, jotta ilmastotavoitteisiin päästään.

Myös vanhemmat vihreät, nyt en puhu liikennevaloista, toteavat nykyisen lainsäädännön tehdyn suurille yksittäisille hankkeille, erillisine lupamenettelyineen. Nyt heistä olisi viisaampi rakentaa tyyppihyväksyttyjä pienreaktoreja halvemmilla lupaprosesseilla, kuitenkin sijoituspaikka huomioiden. Soisin Helsingin miettivän tätä hiilikasojensa keskellä.

Tuulivoimaa rakennettaisiin enemmänkin, mutta myös vastustus varsinkin uskomusperäisillä argumenteilla lisääntyy. Todellisia negatiivisia, mutta hallittavia ympäristövaikutuksia ovat ymmärtääkseni ympäristö-, ulkonäkö- ja äänihaitat. Puntaroidaan näitä sitten oikeasti hiilen ja maakaasun viherpesussakin likaisiksi jäävien haittojen kanssa. Purkamisjätteet eivät ole vaarallisia.

Mielenkiintoisen uuden tutkimuksen mukaan tuulipuisto heikentää tuulta jopa sadan kilometrin päästä, eli ne voivat pudottaa toisen puiston tuotantoa jopa 25 prosenttia. Tämä avaa myös mukavia mahdollisuuksia puuhailuun valtioiden rajoilla, ensin ehtivälle.

Itärajalle emme, Putin paratkoon, tuulipuistoja rakenna muutenkaan, koska ne haittaavat ilmatilan valvontatutkien toimintaa. Ruotsin aluevesirajalle voitaisiin kiireesti pystyttää tuulimyllyrivistö. Olisi siinä ruotsalaispurjehtijoilla suu å:na, kun pulleat purjeet lätsähtäisivät. Mitäs lähtivät, menkööt vaikka Tanskan salmiin.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, järjen ja tiedon uskovainen.