Matti Pehkosen kolumni: Myytävänä: vauvan kengät

Pieksämäen lehden kolumnit ovat keskimäärin 3300 merkkiä. Käytännössä se tarkoittaa noin 400 sanaa. Ne riittävät juuri ja juuri yhden ajatuksen tai näkökulman kertomiseen, mutta kovin syviä mietteitä tai laajoja näkemyksiä niihin ei saa mahtumaan. Kolumnin mitaksi se on kuitenkin varsin riittävä.

Kirjailija Ernest Hemingway oli ytimekkään kirjoittamisen mestari, jonka yksi tyylillinen tavoite oli tiivis kerronta. Ehkäpä siksi maailmalla liikkuu yhä huhu, jonka mukaan hän kirjoitti novellin, jossa oli vain kuusi sanaa: ”Myytävänä: vauvan kengät. Ei koskaan käytetty.” Tarinan mukaan Hemingway itse piti tätä novelliaan parhaimpana teoksenaan. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta joka tapauksessa nuo kuusi sanaa ovat varsin koskettavat: ne kertovat kokonaisen tarinan elämän toiveista ja haaveista, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan täyttyneet.

Haaveita pidetään toisinaan joutavina ja unelmia ajanhukkana. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa – niiden avulla näemme sinne, minne muuten katseemme ei yltäisi. Huominen rakennetaan aina haaveista ja ilman unelmia ei voi saavuttaa mitään. Olen toisinaan ajatellut, että ne elämän haaveet ovat kuin tähtiä yötaivaalla – niiden mukaan jokainen voi omaa kulkuaan suunnistaa ja valita elämän suuntiaan. Ne suuret unelmat auttavat navigoimaan varsinkin silloin, kun on aika tehdä elämän isoja valintoja. Niitä omia toiveitaan kohti voi kulkea ja niitä tavoitella.

Näin vuoden alussa moni suhtautuu tulevaan toiveikkain mielin. Alkava vuosi näyttäytyy meille usein uutena alkuna ja mahdollisuutena. Nyt on oikea aika miettiä tulevaa sekä pohtia haaveitaan ja jos sellaisen tähden omalle taivaalleen saa, voi sitä kohti lähteä kulkemaan. Ja jos askelissa riittää tarmoa ja päättäväisyyttä, kuka tietää, vaikka joskus saavuttaisit sen, mistä tänään vasta uneksit.

Toki onnistuminen vaatii usein periksiantamatonta päättäväisyyttä ja kovaa työtä ja siitä huolimatta joskus haaveet hautautuvat ja unelmien siivet katkeavat. Niin voi käydä, vaikka kuinka yrittäisimme ja ponnistelisimme, sillä kaikki elämämme asiat eivät kuitenkaan ole omissa käsissämme. Niistä luopuminen voi olla joskus vain harmi tai pieni pettymys, mutta joskus myös elämänmittainen suru. Silti uskallan sanoa, että haaveet eivät ole turhia, vaikka ne jäisi vain tähdiksi taivaalle – siellä tavoittamattomissakin ne kaunistavat elämän taivalta.

Hemingwayn kuuden sanan novelli on kertomus tyhjästä sylistä - siis siitä, että toive lapsesta ei koskaan täyttynyt. Lapsettomuus tai keskenmeno on monesti hiljaista surua ja äänetöntä ikävän huutoa, jota moni kantaa yksin sisällään, mutta joka tosiasiassa koskettaa hyvin monia. Siksi siihen kaipaukseen tulee suhtautua elämänkokoisena asiana.

Erään seurakuntalaisen aloitteesta Vangasniemen hautausmaalle pystytettiin Tyhjän sylin -kivi ja muistopaikka. Se paikka on tarkoitettu kaikille niille, joiden syli on syystä tai toisesta jäänyt tyhjäksi: kaikille lapsettomille tai lapsensa menettäneille. Melko usein siinä kiven juurella palaa kynttilä. Se on tehnyt näkyväksi sen kaipauksen, jota moni meistä piilossa itkee ja hiljaa sisällään kantaa.

Mutta lopulta se on jopa lohdullinen merkki - meillä on lupa surra myös sitä, mitä ei ollut, mutta mitä toivomme ja odotimme.

Kirjoittaja on Pieksämäen kirkkoherra

Kommentoi