Kolumni Joulumieli unhoon jää jouluhässäkän keskellä

Joka vuosi sama juttu. Joulu on kohta ovella, mutta sisällä on joulu vielä kovin kaukana. Pirtti on hyrskynmyrskyn, tavarat huolettomasti levällään ympäri taloa. Joulua ei näe edes ikkunasta, koska on parempi pitää verhot kiinni. Joulukoristeetkin ovat jossain, luultavasti varmassa tallessa, mutta en muista missä. Eikä niille oikein ole edes sijaa tässä majatalossa, eikä ainakaan vapaata paikkaa. Joulukuustakaan ei ole. Eikä taida tulla. Varastossa jossain tavaravuorten tuolla puolen saattaa olla pari muovikuusta odottamassa seuraavaa joulua.

Ja sitten lahjat. Nekin ovat vielä hankkimatta. Ovat ne mielessä olleet ja ajatuksen tasolla asiaa on edistetty, mutta käytännön tekeminen on jäänyt vielä puolitiehen. Ehkä ne ennättää vielä jossain välissä, kun vain tietäisi missä ja milloin.

Mikähän siinä on, että täytyy olla koko ajan kiire. Ensin on aamulla kiire töihin. Sitten on koko päivän kiire töissä. Työpäivän jälkeen on kiire kotiin. Kotona täytyy kiireesti tehdä lapsille ruokaa, että ehtii syventyä kotiaskareisiin. Jossain välissä pitäisi nopeasti siivota ja laittaa paikkoja kuntoon. Tosin samaan aikaan on kotonakin kiire tehdä vähän töitä, ettei olisi töissä seuraavana päivänä sitten niin hirmuinen kiire. Päivän päätteeksi pitää käydä kiireesti vielä liikkumassa, että sitten taas jaksaisi paremmin. Kun kaiken tämän jälkeen ryhtyy vauhdilla nukkumaan, niin ehtii siinä nopeasti vähän aikaa silmänsä ummistamaan ennen kuin kello herättää taas uuteen päivään.

Joulu on yleensä yhdessä olemisen aikaa. Silloin perheet kokoontuvat yhteen ja tapaavat toisiaan kenties ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tosin koronan vuoksi kaikki on toisin ja nyt edessä on jo toinen peräkkäinen koronajoulu. Omikron-variantti leviää kulovalkean tavoin, eikä jouluinen sukukokoontuminen taida olla omiaan sen leviämisen estämisessä.

Siksi ja siitäkin huolimatta joulu on monelle enemmän yksinäistä aikaa. Jopa kymmenettuhannet suomalaiset viettävät joulun yksin, ja moni heistä ihan tahtomattaan. Sellainen ei ole oikein edes terveellistä, sillä jokainen miestä haluaa kuulua yhteisöön ja tulla nähdyksi. Siksi yksinäisyys heikentää hyvinvointia ja on jopa suurempi riski ennenaikaiselle kuolemalle.

Joulunviettoon liittyviä juttuja ja vinkkejä ovat nyt viestimet pullollaan. Lehdet esittelevät toinen toistaan hienompia joulukoteja ja joulutaloja. Valokuvissa joulupöydät notkuvat jouluruokaa ja lukijoille annetaan parhaita lahjavinkkejä. Niissä valokuvissa ihmiset ovat iloisia ja hyvinvoivia, eivät ollenkaan stressaantuneita ja väsyneitä, kuten ruuhkabussissa tai Prisman kassajonossa.

Kannattaa muistaa, että joulun viettämiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Jokainen voi tehdä joulustaan sellaisen kuin parhaaksi näkee ja hyvältä tuntuu. Jouluna on tärkeintä pysähtyä hetkeksi ja kerrankin vain olla tekemättä yhtään mitään.

Jos joulusiivous on jäänyt tekemättä niin kannattaa noudattaa äitini aikoinaan antamaa maailman parasta siivousvinkkiä: Raivaa tavarat lattialta piiloon, oikaise notkuvat lehtipinot, sammuta valot ja sytytä muutama kynttilä. Sen jälkeen istu sohvalle ja nauti tunnelmasta.

Lopulta hyvään jouluun ei tarvitse kovin paljon. Usein riittää, että pelkästään on ja antaa ajan kulua omia aikojaan.

Kahden viikon kuluttua joulu on onnellisesti ohi ja eletään jo ensi vuoden puolella.