Pekka Linnan kolumni Suomessako asuntokupla?

Valtakunnassa kaikki hyvin: asuntokauppaa on vuonna 2021 tehty vilkkaasti – monilla paikkakunnilla muutos edelliseen (korona)vuoteen on ollut kauppamäärällisesti kaksinumeroinen.

Kun kauppa on käynyt, on markkinatalouden lakien mukaan monessa asuntotyypissä myös hintataso korjaantunut positiiviseen suuntaan.

Joissakin kohteissa kohteiden keskihinta on tilastollisesti näyttänyt laskeneen, koska kaupaksi on mennyt myös pitkään myynnissä olleita kohteita hiukan sivummalta. Tämä ilmiö on johtunut osittain tarjonnan puutteesta tietyissä kohteissa, muun muassa omakotitalosegmentissä.

Kaupankäynnin kiihtyessä ja hintojen noustessa alkaa ympäriltämme kuulua pohdintaa asuntokuplasta taikka ainakin joka tapauksessa liian ”kovasta” vauhdista asuntomarkkinassa.

Näin on kuulunut nytkin erityisesti maamme kasvukolmion Helsinki-Turku-Tampere osalta.

Johtopäätöksiä asioista tehtäessä on asiat hyvä laittaa laajempaan kontekstiin ja tarkastella faktoja. Näin on tehnyt muun muassa Bloomberg laatiessaan tilanteessa 6/2021 vertailua eri maiden asuntomarkkinasta: mukaan tähän tilastoon on otettu 23 maata ajatuksella, että markkina on kyseisessä maassa sitä kuumempi, mitä pienemmällä luvulla maa on tuossa tilastossa.

Suomessa ei tällä hetkellä ole näköpiirissä asuntokuplaa sen paremmin rakentamisen volyymeissä kuin asuntojen hinnoissakaan.

Suomi on sijalla 20, Ruotsi kolmantena, Norja neljäntenä ja Tanska sijalla kuusi. Kuumemittari on korkeimmillaan Uusi-Seelanti -nimisessä maassa. Asuntojen hintojen ja tulojen suhde on viimeksi mainitussa maassa 166,6 prosenttia, kun se Suomessa on 95,6 prosenttia ja läntisessä naapurissamme Ruotsissa 150,4 prosenttia.

Asuntomarkkinoiden villiintymiselle joissakin maissa on vaikeaa osoittaa yksittäistä tekijää. Tällä hetkellä eri valtioiden välillä näyttää kuitenkin olevan yhteisenä piirteenä suurkaupunkien lähistöillä sijaitsevien hyvien omakotitalojen haluttavuus. Kaipuu omaan rauhaan, väljempiin tiloihin sekä palvelujen läheisyyteen on monella mielessä asuntounelmia täytettäessä.

Suomessa ei tällä hetkellä ole näköpiirissä asuntokuplaa sen paremmin rakentamisen volyymeissä kuin asuntojen hinnoissakaan.

Käytännön elämässä markkina näyttää hakevan asunnoille hintatason, jonka asuntoja etsivät ovat valmiita kussakin tarjontatilanteessa sekä kussakin korko- ja työllisyysympäristössä asunnoista maksamaan.

Kulunut vuosi ja vuoden 2020 loppu jäävät asuntokauppahistoriaan hyvänä asuntokaupan aikakautena. Ihmisten katseet ovat kääntyneet vallitsevissa terveysolosuhteissa kotimaahan sekä omaan asumiseen. Kodinvaihtohankkeita on viety läpi aikaisempaa laajemmin myös maantieteellisesti.

Asuntokauppa on useimmille meistä iso asia. Kodinvaihtohankkeen läpivienti vaatii monen tahon luottamusta asioiden sujumiseen. Pankkien lisäksi monet muutkin asuntokauppamaailmassa toimivat ovat olleet näinä kuukausina hyvin työllistettyjä. Tämän kehityksen soisi jatkuvan.

Me elämää jo vuosikymmeniä kokeneet muistamme asuntomarkkinasta olennaisesti synkempiäkin aikoja 1990-luvun alusta. Tuon aikakauden olosuhteisiin ei ole paluuta – onneksi. Aina on kuitenkin hyvä muistaa henkilökohtaisen talouden vakaus ja käyttää asumiseen kohtuullinen osa tuloista. Elämää kun on kodin ulkopuolellakin!

Kirjoittaja on varatuomari, LKV