Maatalousyrittäjän syys

Kuvituskuva. Sauvo Jylhä

Arto Pulkkinen

Yksi kulunut kesä on taasen historiaa. Maailmalta kuuluu kaikenlaista ja osa mainingeista osuu Suomeenkin. Pääsääntöisesti kuitenkin saamme edelleen elää rauhassa omine pikku ongelminemme, tai kuten nykyään puhutaan haasteinemme. Maailmanlaajuinen pandemia ja ilmastohysteria näkyvät meilläkin. Jälkimmäisessä on taasen maataloudella merkittävä rooli.

Viljelijä on joutunut kuluneena kesänä kokemaan kaikki haasteet ammatissaan: kevään myöhäinen tuleminen, vaihtelevat säät, välillä märkää, sitten kuivaa. Kylvöt ajoittuivat pitkälle ajalle toukokuun alusta kesäkuulle asti. Keskikesällä tuli vuosikymmenen helteet, kestäen koko heinäkuun. Elokuu oli viileä ja sateinen. Pitkälle ajalle venyneet puinnit etenivät hitaasti ja sadot ovat olleet moniin vuosiin verrattuna korkeintaan keskinkertaisia.

Euroopan tasolla puhuttavat metsien ja maatalouden hiilitaseet. Metsätaloudessa on vaarana päätösvallan osittainen menetys EU:lle. Nyt edustajiemme pitää olla valveutuneita ja huolehtia, että jatkossakin voimme itse päättää metsiemme käytöstä. Suomessa osataan hoitaa metsiä kestävästi, jonka luulisi painavan myös eurooppalaisissa pöydissä.

Maatalous on taas kerran nostettu tikun nokkaan, nyt ilmastoasioissa. Merkillistä suomalaisessa keskustelukulttuurissa on se, että maatalous on aina syypää kulloinkin päällä olevassa ongelmassa: muistamme vuosikymmenien ajalta väännöt maataloustulolaista, pakettipellot, tapa talonpoika päivässä -letkautukset, voivuoret, viljan ylituotannon, halvan ja ”hyvän” tuontiruuan, pakko kesannoinnin jne, kaikki tuo on ollut viljelijän taakkana vuosikymmenet. Kotimaisen ruuan arvostus on kuluttajien keskuudessa noussut, mutta valitettavasti se ei näy raaka-aineiden hinnoissa ja maatalouden kannattavuus on alamaissa.

Ilmastonmuutos ja hiilijalanjälki vilahtavat usein maatalouskeskusteluissa. Kulunut kesä on osoittanut, että jotakin ilmastolle on tapahtunut, tosin sääolot vaihtelevat luonnostaankin suuresti. Maatalouselinkeinolta odotetaan ratkaisuja Suomen hiilidioksidi -päästöjen pienentämisessä. Keinoja on monia hiilensidonnan tehostamisesta kasvipeitteisyydellä ja turvepeltojen käytön vähentämiseen. Pitkällä aikavälillä kulutustottumusten muutokset vaikuttavat maataloustuotteiden kysyntään.

EU:n uusi ohjelmakausi antaa odottaa itseään. Nyt uskotaan uuden ohjelmakauden ja tukimuutosten käynnistyvän 1.5.2023. Cap-ohjelmassa pääpaino on ilmastonmuutoksen torjunnassa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja eurooppalaisen maataloustuotannon jatkon turvaamisessa. Kunnianhimoinen tavoite, järjestelmän yksinkertaistamisesta, ei toteudu. Hallinto sähköistyy yhä edelleen: valvontajärjestelmään tulee uutena monitorointi, eli satelliittikuvien hyödyntäminen. Tavoitteena on paikan päällä tapahtuvan valvonnan vähentäminen. Jäsenmaille tulee entistä itsenäisempi asema tukien tavoitteiden määrittämisessä, komissio valvoo sitten kunkin maan tavoitteiden toteutumista. Viljelijöiltä kysellään entistä enemmän tukihallintoon liittyviä asioita.

Historiaan jäävät lomitusrenkaat ja tutut lomittajat tiloilla.

Suomalaisilla kotieläintuotannon harjoittajilla on eurooppalaisittain harvinainen, yhteiskunnan hallinnoima, lomitusjärjestelmä. Käytännön valtakunnallisena toteuttajana ja valvojana on Mela, maatalousyrittäjien eläkelaitos. Muutokset kotieläintiloilla, tuotannon keskittyminen suuriin yksiköihin, tilojen väheneminen, voimakas teknistyminen ja yrittäjien ikääntyminen sekä lomittajien väheneminen, ovat ajaneet lomituskentän muutoksiin. Historiaan jäävät lomitusrenkaat ja tutut lomittajat tiloilla. Yksiköiden koko kasvaa merkittävästi. Alueellamme on toteutunut tänä vuonna Mikkelin ja Savitaipaleen paikallisyksiköiden yhteen sulautuminen. Ensi vuoden alusta mukaan tulevat vielä Rantasalmen ja Parikkalan paikallisyksiköt. Tuloksena on laaja Kaakkois-Suomen lomituspalvelut, jota Mikkelin kaupunki hallinnoi. Muutoksessa on myös lomituspalvelulaki, jota asteittain uudistetaan. Maatalouslomitusta on maassamme toteutettu vuodesta 1974. Tuosta ajasta kotieläintuotanto on kokenut valtaisat muutokset, joka aiheuttaa haasteita nykyiselle maatalouslomitukselle. Suurin haaste on lomittajien riittävyys ja ammattitaidon ylläpitäminen.

Vaikean ja haasteellisen kesän jälkeen laskeudumme vähitellen tiloilla syys- ja talvirutiineihin. Illat pimenevät ja ryhdymme odottamaan uutta kevättä. Jokaisen tulee muistaa oma ja läheisten jaksaminen. Yrittäjän työt tulee mitoittaa siten, että aikaa jää myös harrastuksille ja oman kunnon ylläpitämiseen.

maaseutuasiamies

Mikkelin maaseututoimi

Kommentoi