Mielipide: Huomenna vietetään heijastinpäivää

Kuvituskuva. Taru Hokkanen

Sakari Mattila

Heijastin on vanha suomalainen keksintö. Noin 70 vuotta sitten pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti halusi hevoskärryjensä erottuvan paremmin pimeässä. Lehti keksi liimata kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta yhteen ja lisätä siihen ripustimen, joten syntyi jalankulkijan heijastin.

Liikenneturva valistaa joka syksy kansalaisia käyttämään langan varassa olevaa heijastinta, jonka tulisi heilua polven korkeudella. Sillä on kuitenkin ikävä tapa tarttua johonkin, jolloin se irtoaa. Harva kansalainen muistaa pimeällä ulos lähtiessään tarkistaa onko juuri tuolla hetkellä päälle puettavassa asussa langallinen heijastin. Vielä harvempi viitsii ryhtyä sitä kiinnittämään.

Mukaan valistukseen on otettu heijastinliivi, sekä ranteen ympärille kiinnitettävä jousi- tai joustoheijastin. Pidän itse molempiin ranteisiin kiinnitettävää jousiheijastinta parhaimpana. Heijastuspinta on täysi ympyrä. Näkyvyyttä tehostaa käsien liike. Lisäksi se on helppo napata mukaan olipa asu mikä tahansa. Heijastinliivi on todella hyvä, koska se saa värinsä ansiosta jalankulkijan erottumaan jo valoisan aikaan. Jokaista heijastinta kannattaa ehdottomasti käyttää, mutta mukaan voi ottaa myös nykyisen tekniikan.

Muutama vuosi sitten tulin pohtineeksi autoilijan suhtautumista valoihin. Kun vastaantulijan ajovalot ilmestyvät näkyviin, on se merkki toisesta autoilijasta. Ryhdyin tekemään kokeita mikä vaikutus olisi jalankulkijan tuottamalla valolla. Kävelin Varkaudentiellä piennarta pitkin hämärän aikana. Kun lähestyvä auto oli parin-kolmensadan metrin päässä, sytytin vilkkuvan led-lampun, jolloin autoilijan ajoreitti siirtyi välittömästi lähemmäs keskiviivaa, tai jopa sen toiselle puolelle.

Pelkästään heijastinliiveillä ja ranteissa olevilla heijastimilla varustautuneena siirtyminen tapahtui selvästi myöhemmin. Totesin, että vilkkuva kirkas valo on heijastimia tehokkaampi, joten sitä kannattaa käyttää muiden heijastimien ohella. Vilkkuva valo tuo lisäturvaa pimeän aikaan myös taajamissa, mutta aina sitäkään ei voi huomata. Sateisella säällä voi valo-ohjatussa risteyksessäkin syntyä jalankulkijalle vaaratilanne.

Vasemmalle kääntyvän autoilijan huomion vievät vastaantulijat, joita pitää tarkkailla lasinpyyhkijöiden heilunnan läpi. Kun viimeinenkin auto on mennyt, kääntymishetkellä voi risteävän kadun suojatiellä olla heijastimien ja vilkkuvalon ansiosta hyvinkin näkyvä jalankulkija, mutta sen havaitseminen jää viime tippaan. Jalankulkijana olen muutamankin kerran kavahtanut näitä tilanteita.

Autoilijana pahimmat vaaratilanteet olen kokenut, kun kadun yli tummissa vaatteissaan suojatietä pitkin kiiruhtava ilmestyy näkyviin vasta hetkellä joka vaatii pikaista jarruttamista. Katuvalo valaisee katua ja suojatietä, mutta ei jalankulkijaa. Jos jalankulkija sytyttäisi älypuhelimensa taskulampun, tai vaikkapa napauttaisi näyttöruutuun valon, autoilija huomaisi sen helposti.

Huomenna vietetään heijastinpäivää meidän kaikkien jalankulkijoiden turvaksi. Seitsemänkymmentä vuotta sitten oli käytössä vain langan päässä roikkuva heijastin. Nyt jalankulkijoilla on paremmat mahdollisuudet kuin koskaan erottua pimeän aikana. Myynnissä on jopa heijastavia hanskoja, pipoja ja takkeja. Jos jalankulkijoina käyttäisimme kaikkia näkyvyyttä edistäviä keinoja, ei heijastinpäivää ehkä tarvittaisi ollenkaan.

Kommentoi