Mielipide: Missä on myyjien moraali?

Kuvituskuva. Santra Hallenberg

Pekka Pinomaa

Pieksämäki sai kaupunkioikeudet vuonna 1962. Rautatien risteysasemana kaupungilla oli tuolloin edellytykset olla ja säilyä vireänä ja sitä se silloisen Mikkelin läänin toiseksi väkirikkaimpana kaupunkina olikin. Kauppatori oli elinvoimainen ja sen ympäristö sekä muu keskusta alue täynnään virastoja, pankkeja sekä erikoisliikkeitä. Ja asiakkaita laajalta alueelta riitti. Vielä vuonna 2000 kaupungissa oli hieman runsaat 22 000 asukasta.

Vuonna 2007 kaupunkiin liitettiin Pieksämäen maalaiskunta, johon jo kolme vuotta aiemmin oli liitetty Jäppilän ja Virtasalmen kunnat. Tästä huolimatta väkeä oli vuonna 2010 enää vajaat 20 000 henkeä. Ikääntyneen väestön poistuman ja jatkuvan vähittäisen muuttoliikkeen seurauksena kaupungissa on tänään enää vajaat 18 000 asukasta.

Maamme yhteiskunnallinen yleinen kehitys on johtanut siihen, että väki valuu varsinkin etelän suurempiin kaupunkeihin. Jyväskylä ja jollakin tapaa Kuopio yrittävät kamppailussa asukkaista pitää pintansa, mutta Mikkelin asukasluku on vähentynyt jo vuodesta 2015.

Lisäksi asukasluvun väheneminen on karkottanut Pieksämäeltä merkittävän oppilaitoksen, virastoja, rahoituslaitoksia, lääkäreitä ja muita erityispalveluita. Vaikka eräät tahot odottivat veturitalleista piristysruisketta, se ei ole täyttänyt odotuksia, vaan on pikemminkin syventänyt ahdinkoa.

Katutason myymälätiloja tyhjenee lopullisesti, kun asiakkaat kaikkoavat. Jos korttelimyymälätilat ovat kiinteistöyhtiön omistuksessa, tyhjät liikehuoneistot aiheuttavat ainoastaan korotuspainetta asuinhuoneistojen vastikkeisiin. Sen sijaan, jos liiketilat ovat osakashallinnassa, eli elinkeinonharjoittajan tai vuokranantajan omat, ja toiminta tässä liikehuoneistossa käy kannattamattomaksi, yhä useammin näyttää käyvän niin, että muunkaanlaista yrittäjää ei enää ole löydettävissä vuokralaiseksi.

Ja kun tällainen minkäänlaiseen toimintaan kelpaamaton huoneisto ei sitten mene rehellisesti kaupaksikaan, huoneisto-osakkeiden omistajalla on ylitsepääsemätön tilanne ja moraali koetuksella. Yhtiövastikkeita tulisi loputtomiin maksaa, mutta huoneistolle ei löydy käyttöä, eikä siitä saa tuloa. Tyhjiä liikehuoneistoja alkaa enenevässä määrin nykyään jo olla entisillä, hyvinäkin pidetyillä liikepaikoilla.

Tyhjiä liikehuoneistoja alkaa enenevässä määrin nykyään jo olla entisillä, hyvinäkin pidetyillä liikepaikoilla.

Mutta nyt myös tyhjille liikehuoneistoille on alkanut löytyä ”ostajia”. Ja varsin usein tällaisen, useimmiten valmiiksi maksukyvyttömän ostajan, yhtiön taikka luonnollisen henkilön, on ”löytänyt” huoneiston nykyinen omistaja, joka haluaa päästä eroon muutoin päättymättömästä maksuvelvollisuudestaan.

Tällaiset kaupat ovat yleensä keinotekoisia järjestelyitä, joiden oikeudellinen muoto ei vastaa järjestelyn tosiasiallista sisältöä ja tarkoitusta. Kun vuosikausia tyhjänä olleen liikehuoneiston osakkeiden varaton uusi omistaja ei aloita huoneistossa toimintaa, ei löydä sinne vuokralaista eikä ryhdy maksamaan vastikkeita – ainakaan kovin pitkäksi ajaksi - asian oikeudellinen arviointi ei ole vaikeata. Joissakin tapauksessa myyjä on maksanut ostajalle ”järjestelypalkkion”, jolloin kauppahinta on tosiasiassa ollut negatiivinen.

Hovioikeus onkin jo eräässä tuomioistuimen tutkittavaksi saatetussa tapauksessa tuominnut vastaavan kaltaisessa järjestelyssä avustaneen henkilön vuoden ja kahdeksan kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Näissä tilanteissa liikehuoneiston vuokrauksesta annetun lain hallintaanottosäännöksilläkään ei ole merkitystä, sillä jos hallitus ottaa huoneiston yhtiön hallintaan, sen tulisi viipymättä vuokrata huoneisto käyvästä vuokrasta sopivalle vuokralaiselle hallinnassaolon ajaksi. Mutta kun sopivia vuokralaisia ei ole. Ei ole edes sopimattomia!

Äärimmäisenä seurauksena on kiinteistöyhtiön konkurssi, jollaisesta Pieksämäelläkin on jo kokemusta,

Kommentoi