Mielipide: Päätöksenteosta tulee surullinen olo

Anu Rajasuo

Olen ollut päätöksenteon kulttuurista poissa jo vuosia, mutta pari kautta siellä tuli oltua. Nyt täytyy tunnustaa että nykyisestä päätöksenteosta tulee äärettömän surullinen olo. En oikein tiedä kenen etuja siellä ajetaan. Jatkuvaa riitelyä ja kissan hännän vetoa. Että kukahan pääsisi sanomaan kuuluisan viimeisen sanan.

Jotenkin en ihmettele että äänestysprosentti oli pieni. Ihmiset ovat kyllästyneitä jatkuvaan riitelyyn ja ajattelevat ettei mikään siellä muutu. Tällä menolla ei varmasti äänestysinto kyllä nouse.

Ennen sanottiin että asiat riitelevät, ei ihmiset. Enää ei voi sitä sanoa, sille se ainakin sivullisesta näyttää.

Tekisi mieli heittää ilmoille muutama ajatus:

Päätöksentekijä, rakennatko vai hajoitatko yhteishenkeä?Onko ohjenuorana yhteisten asioiden hoitaminen vai se että kuka tässä on oikeassa. Päätöksenteko on kompromissien tekemistä. Välillä joutuu tyytymään enemmistön tahtoon ja pulinat pois, joskus se teki hyvinkin kipeää.

Olen huolissani tuosta ilmapiiristä. Se on sivullisen silmin aivan sairasta ja pidemmän päälle tuo sairastuttaa ihmisen. Vuosikausia tuollaisessa ei tee hyvää ihmisen terveydelle.

Olen ollut vuosia Suursavon edustajistossa ja menetimme suureksi suruksemme hyvän johtajan. Heikki loi omalla käytöksellään hyvän ilmapiirin jossa oli mukava työskennellä. Hänellä oli katse aina eteenpäin vaikka oli vaikeaakin. Oletko sinä rakentamassa vai hajottamassa?

Toivon sydämestäni että tulevan valtuuston työote muuttuu, kuitenkin kaikilla tulisi olla työrauha. Tuolla menolla ei kyllä nuoria saada päätöksentekoon.

(entinen keskustan valtuutettu)

Kommentoi