Mielipide: Kovalaiselle koirapuistosta

Kauko Hirvonen

Koirapuisto on saanut yllättävän paljon ei minun takapihalleni -kommentteja. Arvioin sen johtuvan tietämättömyydestä ja turhasta ennakkoluulosta.

Kovalaisen kynäelmän voisi jättää omaan arvoonsa. Mutta siksi, ettei se jäisi ikään kuin valtamielipiteeksi, kommentoin sitä joiltakin osin.

Olen omistanut koiria vuodesta -95. Olen tavannut paljon muita koiria ja niiden kävelyttäjiä. Olen käynyt monen paikkakunnan koirapuistoissa. Ne ovat siistejä, turvallisia ja rauhallisia paikkoja. Nuoret koirat ja niiden monesti tuoreet omistajat sosiaalistuvat harrastuksen maailmaan.

Kun ihminen hankkii ensimmäisen rekisteröidyn rotukoiran, hän joutuu varautumaan ainakin parin, kolmen tonnin alkukustannuksiin. Eivätkä ne helpota lemmikin elinkaaren aikana.

Lemmikkien ympärillä on kokonainen elinkeinonhaara. Myydään ruokaa, herkkupaloja, tarvikkeita ja kaikenlaista tarpeellista. On hoitoloita, kouluttajia, hyvinvoinnista huolehtivia trimmaajia, kouluttajia ja monenlaisia ammattilaisia.

Metsästys- , poliisin ja rajavartijoiden ja tullikoirat lienevät tarpeellisia. Näyttelyt, kilpailut ja kaikki muu harrastustoiminta keräävät satoja tuhansia perheitä ympäri maata ja normaalitilanteessa myös ulkomailla.

Eläinlääkäriin mennessään lemmikin omistaja saa varautua kaivamaan kuvetta reippaasti eikä Kela korvaa. Satasella ei saa kovin kummoista antibioottitippaa.

Tästä voinet päätellä itsekin, että useimmat koiranomistajat maksavat kunnallisveroja, koska ilman tuloja lemmikin ylläpito on mahdotonta. Ja me eläkeläiset maksamme isommalla prosentilla kuin työssäkäyvät. Monelle yksinäiselle lemmikki voi olla yksi harvoja elämän iloja.

Kuinka paljon korvamerkittyjä veroja haluat? Ajankohtainen näyttäisi olevan ainakin maskivero, koska isolla osalla kaupunkilaisia ei suoja näytä osuvan roskakoriin. Tupakannatsat, muovipakkaukset ja vastaavat ihmisen jätteet ovat luonnon riesana vuosikausia, jopa ikuisesti. Koiran jätökset häviävät luonnon kiertokulkuun.

Kovalainen: voita pelkosi ja poistu omasta kuplastasi. Kun näet seuraavan kerran koiran kanssa kävelevän, tartu rohkeasti hihaan ja kysy häneltä lemmikkiasioista. Useimmat kertovat mielellään.

Kyllä tähän harvaan asutettuun pikkukaupunkiin mahtuvat sekä mielensäpahoittajat että koirat. Ei ahista.

iloinen kunnallisveron maksaja jo vuosikymmeniä

Kommentoi