Mielipide | Oikeus vai etuoikeus?

Somen vaalikeskustelu käy vilkkaana. Liiankin vilkkaana. Turhan usein hyökätään vihapuheella ja leimakirveellä ehdokkaita vastaan. Sananvapauden nimissä suolletaan ulos omaa pahaa oloa, pelotellen ja kiusaten. Hyvin usein - ei aina, mutta usein - tekijöinä ovat kaltaiseni miehet.

Olen siis keski-ikäinen, valkoinen, oluesta ja lihasta pitävä suomalainen heteromies. Pituuskin on rakentamaamme ympäristöön sopiva: 182 cm. Osallistumalla muidenkin ihmisryhmien elämään olen kuitenkin havahtunut näkemään etuoikeutetun asemani. Lähes kaikki palvelut ovat, kuin vahingossa, mitoitettu minun tarpeideni mukaan.

Minulla on helppoa. Nimeni on supisuomalainen ja valkoisen miehenä minulla on ollut helppo päästä pyytämättäkin jonojen ohi esimerkiksi töihin - jopa ilman ensimmäistäkään ammattitutkintoa. Virheitäni on katsottu sormien läpi. Ikinä ei minulle ole sanottu, että keitäpä heteroäijä kahvia tai vihjattu, että olen liian valkoinen mies johtajaksi. Ei minulle myöskään sanottu, että te kaikki valkoiset heteroäijät olette vaarallisia, epäluotettavia, tyhmiä, osaamattomia, epänormaaleja tai väärän näköisiä. Vaikka varmasti lähes jokainen meistä on joskus jotain noista.

Kaltaiseni hallitsevat yhteiskuntaa, vaikka naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja. Moni maahanmuuttaja, etenkin työperäisistä maahanmuuttajista, on korkeammin koulutettu kuin me kantasuomalaiset äijät. (Suomen kieli ei ole koko koulutustason mittari.) Sukupuolivähemmistöt joutuvat pitämään synnyinominaisuutensa salassa, koska pelkäämme erilaisuutta.

Yksi selitys käytökseemme lienee historian hämäristä kumpuava fyysisen ylivoiman tuoman edun väistyminen parempien ominaisuuksien tieltä. Alemmuudentunne ja saavutettujen etujen menetyksen pelko saa meidät paniikkiin. Osaamattomuus korostuu ja päädymme uhoamaan ja pelottelemaan kuin nurkkaan ajettu eläin. Tästä on päästävä irti. Se tapahtuu parhaiten hyväksymällä omat heikkoudet ja arvostamalla muiden ominaisuuksia – muuttumalla itse.

Tuen koko sydämelläni kaikkia pelkureiden vihapuheiden uhreja. Keskitytään asioihin ja tekoihin; ei ulkonäköön, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, nimeen tai mihinkään muuhun epäolennaiseen. Ihmisen on saatava olla oma itsensä ilman henkisen tai fyysisen väkivallan uhkaa. (Teille, jotka nyt vaaditte vihapuhujille oikeuksia, sanon, että tutustukaa ensin ajatuksen kanssa suvaitsevaisuusparadoksiin.)

Vaikka kaikki me miehet emme olekaan sellaisia kuin tekstissä kärjistän, meillä kaikilla on etuoikeus toimia!

Kuntavaaliehdokas tasa-arvon ja vaalirauhan puolesta