Kolumni: Vieläkö sitä kesää on jäljellä vai onko kohta talven tuntua?

Kari-Pekka Issakainen

Kari-Pekka Issakainen

Viimeisten viikkojen aikana ilmassa on ollut jo paljon kesää, vaikka lehti ei vielä ehtinyt kunnolla puuhun ja järvetkin olivat vasta päässeet vapautumaan jään ikeestä. Suomen kesä on lyhyt mutta vähänluminen, vaan kun toukokuussa lämpötila nousee itärajalla jo päälle 30 asteen niin siinä on jo hellettä kylliksi. Pessimisti ajattelee hikeä otsaltaan pyyhkiessään heti hyvin realistisesti, että seuraavaksi on luvassa enemmän kylmää kyytiä. Ja niinhän se taas alkoi pohjoinen ilmavirtaus saada jalansijaa ja seuraavaksi sataa lunta, ainakin siellä pohjoisimmassa Lapissa. Täällä etelämmässä se on vettä ja sitä riittää kuin saavista kaataisi.

Jos ei ole maailmassa tärkeämpiä aiheita, kuten esimerkiksi maailmanrauha tai lähestyvät kuntavaalit, niin sopii hyvin puhua vaikka säästä. Sillä siitä sitä puhetta riittää aina ja kaikkialla. Jokaisella on säästä jonkunlainen mielipide, vaikka yleensä ei olisi asioista mitään mieltä. Aina jollekin on liian kylmä tai liian kuuma, tai on liikaa lunta tai liian vähän, tai on liikaa sadetta tai liian kuivaa. Tai sitten on tuota kaikkea, eikä sekään ole kaikille mieleen.

Tänä vuonna kevät rysähti melkein kerralla. Lumet hävisivät kuin silmissä tai siihen samaan aikaan kun hetken verran erehtyi katsomaan toiseen suuntaan. Sitten olikin jo äkkiä lämmintä parikymmentä astetta ja toppatakeissaan kulkevat suomalaiset alkoivat hämmentyneinä kaivamaan kevyempää vaatetusta. Ja nyt on jo kesä, sen havaitsemiseen riittää kun katsoo ikkunasta ulos. Tosin kyllä sen huomaa jo kalenteristakin, sillä tämän vuoden toukokuu alkaa vetelemään viimeisiään.

Onneksi meillä on vuodenajat. Ei tekisi suomalaiselle mielenlaadulle hyvää elää jatkuvasti pitkää ja kuumaa kesää tai sitä loppumatonta kylmää ja pimeää talvea.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilla on hyvä tietopaketti kaikkeen säähän liittyviin asioihin. Termiset vuodenajat määritellään vuorokauden keskilämpötilojen perusteella. Täällä Suomessa termisistä vuodenajoista pisin on talvi ja lyhin on kevät. Kevät alkaa kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan asteen yläpuolelle. Kesä taas alkaa kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvämmin kymmenen lämpöasteen yläpuolelle. Syksy saa kun sama keskilämpötila laskee pysyvämmin sen kymmenen lämpöasteen alapuolelle. Ja talven vuoro on tulla kuvaan mukaan kun keskilämpötila painuu pysyvämmin pakkaselle.

Lisäksi meillä ovat myös tähtitieteelliset, eli astronomiset vuodenajat. Ne johtuvat siitä, että maapallo kiertoradallaan vastaanottaa eri kuukausina eri tavalla auringon valoa. Päivä ja yö ovat samanpituiset syyspäivän tasauksena noin syyskuun 21. päivänä. Päivä lyhentyminen huipentuu talvipäivänseisaukseen noin joulukuun 21. päivänä. Silloin syksy loppuu kestettyään noin 90 vuorokautta ja alkaa astronominen talvi. Se taas päättyy kevätpäivän tasaukseen noin 90 vuorokautta myöhemmin. Kevätpäivän tasauspäivässä noin maaliskuun 21. päivänä yö ja päivä ovat yhtä pitkiä kaikkialla maailmassa. Kevättä kestää 93 vuorokautta, joka päättyy kesäpäivän seisaukseen 21. kesäkuuta. Silloin on päivällä eniten pituutta. Sen jälkeen alkavat päivät taas lyhetä.

Vuodenajat ovat meille todellinen rikkaus, joista on syytä nauttia aikanaan. Ennen kuin ehdimme kunnolla edes huomata, niin kohta on ilmassa talven tuntua.

Jokaisella on säästä jonkunlainen mielipide, vaikka yleensä ei olisi asioista mitään mieltä.

Kommentoi