Koviksen kolumni: Pihalla ja piikillä

Taas kevät jotenkin pääsi yllättämään, vaikka vanhojen muistiinpanojen mukaan jokseenkin samoihin aikoihin on alkanut tapahtua. Mielestäni tänä vuonna neiti kevät tuli erityisen äkkiä, vaikka rantapoluilla ei tarjottukaan salmiakkia.

Lenkillä Nokkalaan menevän väylän varressa 18.4 huomasimme ensin leskenlehtiä. Kohtapa niiden ympärillä pyöri nokkosperhosia, eikä siinä vielä läheskään kaikki. Väylän alittavassa, tähän aikaan pari metriä leveässä ojassa, uiskenteli kaksi sorsalintua. Moisia emme aiemmin ole nähneet, eikä myöskään vastaan tullut jo kauan näitä polkuja tallannut pariskunta. Peippoja ja muita pikkulintuja on kuultu, tikkarumpali soittelee katulampuilla ja joutsenpari teki ohilennon parvekkeen editse.

Meillä molemmilla on ensimmäisen koronapiikin aineet nahkan alla tekkeytymässä. Yhtään ei ole sarvia kasvanut päähän eikä muutakaan, ainakaan vielä. Eri reissulla piti rokolla käydä, vaimo sai ajan kakkospiikille tasan 12 viikon päähän. Minulle annettu aika olikin 16 viikkoa. Ihmettelin asiaa, jolloin hoitaja sanoi, että heinäkuussa ei rokoteta.

Minulla oli jo kielen päällä tulossa monenlaista kommenttia, mutta sain nielaistua takaisin ja poistuin kilttinä poikana. Kotona katsoin kalenteria, kun vaimo oli saanut ajan heinäkuun alkuun. Aivan, heinäkuu alkaakin torstaina. Ei tarvinnut paljon salaliittoteorioita, kun tuli mieleen kaikkien rokottajien lähtevän täysillä viikoilla kesälomille.

Minä sormet näppäimillä aloin miettiä kysymyksiä johtavalle lääkärille, Essoteen, THL:lle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tarkoitus oli kysyä, että lomaileeko se koronaviruskin heinäkuun tartuttamatta laisin. En ehtinyt. Luulen, että pelkästään Vanhalta Mikkelintieltä sinkoilevien ajatusten voimasta kaupunki tiedotti uusista ajoista ja palaamisesta 12 viikon rokotusväliin. En huomannut julkisuudessa tätä muutosta millään tavalla avattavan, kukahan päättäjä lie keksinyt.

Vuoden päivät on turvavälien kanssa harjoiteltu. Mielestäni Pieksämäellä se on ollut helppoa, kunhan itse ottaa asian tosissaan. Kaupassa sopii hyvin väistelemään, odottamaan ja jonottamaan.

Yhtään ei ole sarvia kasvanut päähän eikä muutakaan, ainakaan vielä.

Lenkkipoluilla, varsinkaan lumipenkkojen aikaan, ei väistäminen ole aina ollut mahdollista. En ole tilastoinut, mutta väittäisin enintään viiden prosentin vastaantulijoista väistävän. Väistäjät ovat lähes poikkeuksetta hieman ikääntyneempiä henkilöitä. Mitä paljasnilkkaisempia vastaantulijoita, sitä enemmän ilmatilaa he tarvitsevat.

Runsaasti on myös pariskuntia, joiden on käveltävä aina rinnakkain, ihan kuin paremman avioliiton leiriläiset, melkein käsi kädessä. Minä voin viidenkymmenen vuoden kokemuksella sanoa, että avioero ei välttämättä heti uhkaa, jos kymmenen metriä käveleekin peräkkäin. Rinnakkain siirtyessä voi sitten heti terapoida tapahtuneen. Lusikat pysynevät samassa laatikossa.

Se on eniten ihmetyttänyt, että nämä kyyhkyläiset eivät näy yhtään hämmästelevän sitä, kun me siirrymme hyvissä ajoin kulkemaan peräkkäin. Ei mitään reaktiota, vaikka toiset melkein umpihangessa kahlaavat, tai kesällä risukko rutisten.

Me jaksamme vielä väistellä, pestä käsiä ja käyttää maskia kesää odotellessa. Kirjasin jäät lähteneeksi Pieksänjärvestä 27.4, vaikka Hiekanpäässä vähän hilettä olikin. Sama vielä Saimaalla ja sitten matkaillaan kontakteja kaihtaen Itä-Savon sairaanhoitoalueen puolelle.

Kirjoittaja on Jorma Kovalainen, joka ottaa kohta käet pois taskuista.

Kommentoi